Hannu Posti – kesä- ja talviolympialajien menestyjä

 

© Kalevi Mikkonen 2025

Hannu Kalevi Posti (15.1.1926 Vehkalahti – 13.6.2012 Helsinki) oli suomalainen kestävyysjuoksija, ampumahiihtäjä ja juoksuvalmentaja.  Aika moni urheilun seuraajista ei enää tunnista nimeä, mutta aikanaan hän oli yksi Suomen ja aikansa huippujuoksijoita ja myöhemmällä urallaan myös menestynyt ampumahiihtäjä ja valmentaja. Hannu Posti oli myös harvinainen poikkeus, sillä hän osallistui sekä kesä- että talviolympialaisiin varsin hyvällä menestyksellä.

Hannu Posti kuului myös niihin suomalaisurheilijoihin, joiden esikuvana ja innoittajana oli Paavo Nurmi. Säännöllisen harjoittelun hän kykeni aloittamaan vasta armeijassa sodan päätyttyä vuonna 1945. Posti muisteli poikavuosiensa parhaana työmaana välirauhanajan linnoitustöitä Haminan satamassa. Jatkosodan alettua poika arveli, että armeijan leivissä voisi saada paremmat vaatteet ja ruoat kuin kansanhuollosta. Niinpä hän väärensi syntymätodistukseen ikänsä vuodella ja pääsi 17-vuotiaana asepalvelukseen vuonna 1943. Rintamataisteluihin poikaa ei kuitenkaan päästetty, kun oikea ikä selvisi. Postin ensimmäinen urheilumenestys oli Puolustusvoimien hiihtomestaruuskisojen toinen sija varusmiessarjassa Hämeenlinnassa 1946. Kesällä 1946 hän voitti Puolustusvoimien 2000 metrin maastojuoksumestaruuden ja kipinä urheilu-uralle oli saatu. Kun olympialaiset myönnettiin Helsingille, se motivoi Postia tähtäämään kisoihin.

Hannu Posti ja Herbert Schade olympiastadionilla vuonna 1951. Kuva: Finna.

Postista odotettiin jo muutaman vuoden ajan kovan luokan vahvistusta Suomen juoksueliittiin. Vuonna 1947 hän juoksi 3000 metriä aikaan 8.39,2, seuraavana vuonna aikaan 8.30,6 ja vuonna 1949 jo lupaavasti 8.27,0. Posti siirtyi koko ajan pidemmille matkoille. 5000 metrillä syntyi aika 14.55,6 vuonna 1948 ja vuonna 1949 14.34,4. Tämän ajan hän juoksi Kalevan kisoissa sijoittuen neljänneksi. Saman vuoden maastojuoksun SM-kisassa Posti juoksi hopealle 6 km:n kilpailussa saavuttaen näin ensimmäisen mitalinsa. Vuoden 1950 maastojuoksun SM-kisassa hän oli jälleen hopealla 5 km:n maastojuoksussa. Suomi-Tšekkoslovakia -maaottelussa hän juoksi 5000 metriä sijoittuen kolmanneksi. Posti valittiin myös Brysselin Euroopan mestaruuskilpailuihin, jossa hän sijoittui 5000 metrillä 23.8. hienosti viidenneksi ajalla 14.40,8. Voittaja oli Emil Zátopek ajalla 14.03,0. Vuoden 1951 maastojuoksun SM-kilpailussa Posti voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 6 km:n matkalla. Kalevan Kisojen 5000 metrillä hän sijoittui kolmanneksi. Maaotteluedustus tuli Suomi-Ranska maaottelun 5000 metrillä, jossa hän sijoittui toiseksi.

Olympiavuonna 1952 Posti voitti keväällä maastojuoksun Suomen mestaruuden ylivoimaisesti 45 sekunnin erolla Olavi Rinteenpäähän sekä 5000 metrin että 10000 metrin Suomen mestaruudet ja oli näin valmis Helsingin olympialaisiin. Hän sijoittui upeasti neljänneksi Helsingin olympialaisten 10 000 metrin juoksussa 20.7. ennätystään 14 sekuntia parantaen aikaan 29.51,4. Kilpailun voitti kaikkiaan kolme kultamitalia kisoista rohmunnut Emil Zátopek ajalla 29.17,0. Kaikkien aikojen tilastossa Posti oli vuonna 1952 tuolla ajallaan maailmantilaston yhdeksäs. Vuonna 1982 Posti muisteli Juoksija-lehden haastattelussa: ”On kulunut niin pitkä aika, että tuon kilpailun aattopäivistä en muista oikeastaan mitään. Luulen, että olin epävarma kunnostani: ei oikein kulje! Kilpailupäivänä tilanne muuttui - silloin tuntui hyvältä. Mutta kokoontumishuoneessa Gordon Pirien ja kumppanien roturaajoja katsellessa ajattelin, että olin kuin työhevonen lämminveristen joukossa. Lähtölaukauksen pamahdettua noilla seikoilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.” Posti ei koskaan ollut ns. tyylijuoksija ja Sulo Kolkka löysi helposti vertailukohdan Zátopekiin. Postissa oli jotakin Suomen Zátopekia ja sen vuoksi häneen oli suhtauduttava vakavasti.

10000 metrin kaikkien aikojen maailmantilasto vuonna 1952:

Myös vuonna 1953 Posti voitti Suomen mestaruudet sekä 5000 metrillä että 10000 metrillä ja oli maastojuoksun 10 km:n matkalla hopealla. Vuonna 1954 hän voitti maastojuoksun 10 km:n matkan Suomen mestaruuden ja Kalevan kisoissa 10000 metrin mestaruuden.

Erkki Puolakka, Hannu Posti ja Olavi Rinteenpää ottivat kolmoisvoiton vuoden 1953 Suomi-Ruotsi -maaottelun kympillä. Kuva: Public domain.

Akillesjännevaivoista kärsinyt Posti osallistui Bernin EM-kilpailuissa 25.8.1954 vielä 10 000 metrin kilpailuun juosten sijalle 14 vaatimattomalla ajalla 30.39,4. Voittaja oli jälleen Emil Zátopek huippuajalla 28.58,0 jääden vain vajaat neljä sekuntia omissa nimissään olevasta maailmanennätyksestä.

Vuonna 1955 Posti voitti vielä 10000 metrin Suomen mestaruuden Kalevan kisoissa, ja vielä vuonna 1957 hän sijoittui maastojuoksun SM-kisoissa hopealle 10 km:n matkalla ja Kalevan kisoissa pronssille sekä 5000 että 10000 metrin kilpailuissa. Posti sai vuoden lopulla kutsun Brasilian kuuluisaan São Paulon uudenvuodenjuoksuun. Hän sijoittui kilpailussa mainiosti kuudenneksi ja kukisti mm. tulevan maailman huippujuoksijan Neuvostoliiton Vladimir Kutsin. Vuoden 1958 Kalevan kisojen 10000 metrillä hän oli kuudes, mutta akillesjännevammat pakottivat hänet lopettamaan juoksu-uran vuonna saman vuoden aikana. Posti osallistui kaikkiaan 18:aan yleisurheilumaaotteluun vuosina 1950–1957.

Hannu Posti. Kuva: Public domain.

Posti kilpaili useasti aikansa parhaita kestävyysjuoksijoita Emil Zátopekia ja Alain Mimounia vastaan. Zátopekia hän ei onnistunut koskaan voittamaan, mutta Mimounin hän voitti kerran. Tämä tapahtui 5. syyskuuta 1953 Suomi–Ranska-maaottelussa. Tuosta juoksusta on Postin 10 000 metrin ennätysaika 29.49,8. Postin ennätys 3 000 metrillä on 8.14,8 ja 5 000 metrillä 14.11,8.

Tyypilliseen suomalaiseen tapaan vaatimaton Posti ei kovin hehkuttanut kertoessaan omasta juoksu-urastaan Juoksijassa: ”Se on minulle jotenkin vaikea aihe…vastenmielinenkin. Urheilun kehitys on ollut niin valtavaa, että omat saavutukset tuntuvat hyvin mitättömiltä. Tänään piirikunnallisen tason juoksijatkin ovat selvästi nopeampia kuin minä. Mutta ehkä olen väärässä - ehkä tein sittenkin oman aikani taustaa vasten jotakin siihen päivään kuuluvaa? Sanoisin näin: minusta on turhauttavaa puhua omasta urastani numeroilla, mutta tunteella voin puhua siitä vaikka kuinka paljon. (Harjoittelin) noin puolet nykyisestä keskitasosta, kolmasosan nykyhuippujen määristä, Kuitenkin olin jostakin syystä kovan harjoittelijan maineessa. Juoksin kyllä läpi vuoden, mutta määrää ja tehoa kesää kohti nousujohteisesti lisäten.”

Kehitys Suomessa on kulkenut viime vuosina siihen suuntaan, että Hannu Postin silloin juoksemilla ajoilla olisi hyvin käyttöä nykypäivän SM-kisoissakin!

Suomen kaikkien aikojen tilasto 10000 metrillä vuonna 1954:

Juoksu-uran katkettua akillesjännevaivoihin innostui Posti parin vuoden jälkeen toisesta lajista eli ampumahiihdosta. Hiihto oli kuulunut hänen harjoitusohjelmaansa jo entuudestaan, mutta ampumisen ja hiihdon yhdistäminen vaati enemmän harjoitusta, vaikka hän olikin rajavartiolaitoksen palveluksessa. Posti kertoi Juoksijan haastattelussa: ”Olin aina ollut suhteellisen hyvä hiihtäjä. Nyt minun oli vain opittava ampumaan. Se oli jännittävä yritys - mahdollisuus tehdä jotakin kokonaan uutta. Aloitin järjestelmällisen harjoittelun. Patruunoita oli vähän, mutta pyrin ampumaan joka päivä 20 laukausta siten, että tein viiden laukauksen sarjojen välillä aina juoksulenkin. Sen lisäksi kylmäharjoittelu oli jokapäiväistä ohjelmaani. Minulle ampumahiihto oli ennen muuta motivaatiokysymys. Ilman tuota uutta yritystä ei urani olisi ollut täydellinen.”

Posti kilpaili ampumahiihtäjänä menestyksellisesti ja saavutti tukun SM-mitaleita, maailmanmestaruuskilpailuissa 20 kilometrillä pronssia vuonna 1963 sekä joukkuekilpailussa hopeaa vuosina 1962 ja 1963. Olympialaisissa hän sijoittui 20 kilometrillä parhaana suomalaisena 38-vuotiaana kahdeksanneksi Innsbruckissa 1964.

Aktiiviuran jälkeen Posti siirtyi Santahaminaan kouluttajaksi ja kestävyys-juoksuvalmentajaksi. Koko työuransa hän oli Rajavartiolaitoksen (1946-1964) ja Puolustusvoimien (1964-1973) palveluksessa. Hän oli luomassa Kalevi Römpötin apulaisena Puolustusvoimien urheilujoukkotoimintaa Santahaminassa. Sieltä alkoi myös yhteistyö hänen tunnetuimman valmennettavansa Tapio Kantasen kanssa. Muita tunnettuja juoksijoita hänen valmennettavanaan olivat Risto Ala-Korpi, Seppo Liuttu, Vesa Laukkanen ja Heikki Vakkuri.

 

Hannu Postin ennätykset:

1500 m – 3:54.8 (1950)

3000 m – 8:14.8 (1952)

5000 m – 14:11.8 (1957)

10000 m – 29:49.8 (1953)

 

5000 m Brüssel 23.8.1950 EM

1.       Emil ZÁTOPEK TCH 14:03.0

2.       Alain MIMOUN FRA 14:26.0

3.       Gaston REIFF BEL 14:26.2

4.       Väinö MÄKELÄ FIN 14:30.8

5.       Hannu POSTI FIN 14:40.8

 

10000 m Helsinki 20.7.1952 Olympian kisat

Helsingin kisojen ehdoton ennakkosuosikki 10000 metrillä oli puolustava mestari Emil Zátopek. Hän oli maailmanennätyksen haltija, jonka paras aika oli 20 sekuntia parempi kuin seuraavaksi paras aika, ja hän oli voittanut myös vuoden 1950 Euroopan mestaruuden. Kilpailussa hän otti johdon kuuden kierroksen jälkeen ja pudotti vauhtia kiristäen kaikki paitsi viisi muuta juoksijaa nopeasti. 6 km: n kohdalla vain Alain Mimoun oli edelleen hänen mukanaan, mutta 8 km:n jälkeen Zátopek pudotti hänetkin kyydistä. Zátopek voitti olympiaennätyksellä 29.17,0 i 15 sekunnin erolla Mimouniin. Suomen Hannu Posti kamppaili pronssimitalista kolmen muun juoksijan kanssa, mutta Neuvostoliiton Anufrijev oli heistä nopein.

10000 m:

1        Emil Zátopek TCH 29:17.0 OR

2        Alain Mimoun  FRA 29:32.8

3        Aleksandr Anufriyev URS 29:48.2

4        Hannu Posti FIN 29:51.4

5        Frank Sando GBR 29:51.8

6        Valter Nyström SWE 29:54.8

7        Gordon Pirie GBR 30:04.2

8        Fred Norris GBR 30:09.8

9        Ivan Pozhidayev URS  30:13.4

10      Martin Stokken NOR  30:22.2

 

10000 m Bern 25.8.1954 EM

1.       Emil ZÁTOPEK TCH 28:58.0

2.       József KOVÁCS HUN 29:25.8

3.       Frank SANDO GBR 29:27.6

4.       Herbert SCHADE FRG 29:32.8

5.       Franjo MIHALIĆ YUG 29:59.6

14.    Hannu POSTI FIN 30:39.4

                     

20 km:n ampumahiihto 4.2.1964 Innsbruck Olympialaiset

1        Vladimir Melanin            URS             1.20:26.8

2        Aleksandr Privalov        URS             1.23:42.5

3        Olav Jordet                     NOR            1.24:38.8

4        Ragnar Tveiten              NOR             1. 25:52.5

5        Vilmoș Gheorghe          ROU              1.26:18.0

6        Józef Rubiś                    POL              1.26:31.6

7        Valentin Pshenitsyn      URS              1.26:59.0

8        Hannu Posti                    FIN               1.27:16.5

 

Hannu Postin mitalit ampumahiihdon MM-kilpailuista:

Hopeaa Hämeenlinna     1962 joukkuekilpailu

Hopeaa Seefeld             1963 joukkuekilpailu

Pronssia Seefeld           1963 20 km

        

 Suomen kestävyysjuoksu ja kilpakävely 1980- ja 1990-luvuilla

© Kalevi Mikkonen 2024

Suomen kestävyysjuoksu oli vielä 1980-luvulla varsin hyvin voimissaan. 1980-luvun alkupuolella tuli menestystä myös arvokisoissa. Kaarlo Maaninka ja Martti Vainio pitivät Suomea mitalikannassa. Heidän lopetettuaan myös mitalit karkasivat suomalaisilta. Vuosikymmenen lopulla ja 1990-luvulla ei ratajuoksuissa mitalivauhtiin enää päästy, vaikka esim. Risto Ulmala ja Harri Hänninen juoksivat hyviä sijoituksia ja aikoja. Kun päästiin 1990-luvulle, Suomen kestävyysjuoksun taso ja harrastajien määrä alkoi ratkaisevasti heiketä joitakin yksittäisiä hyviä juoksuja lukuun ottamatta. Sama trendi on jatkunut nykypäiviin saakka. Joukkuelajit ovat kiinnostaneet nuoria enemmän kuin kestävyyslajit. 5000 metrillä 14 minuutin alittajien joukko harveni samoin kuin 10000 metrillä 29 minuutin alittajien joukko. Ulmalaa lukuun ottamatta kukaan juoksijoista ei rikkonut 28 minuutin rajaa. Naisten kestävyysjuoksu oli Suomessa pitkään aika heikossa hapessa, mutta Päivi Tikkanen, ja varsinkin Annemari Sandell maastojuoksussa sekä maratonjuoksijat nostivat 1990-luvulla Suomea kohti kärkeä. Samoin kävelyssä Reima Salonen, Valentin Kononen ja Sari Essayah nostivat suomalaisen kilpakävelyn hetkeksi ihan maailman huipulle.

Vielä vuonna 1980, jolloin oli ohjelmassa Moskovan olympialaiset, suomalaisilla oli vahvoja mitalitoiveita olympiakisojen juoksulajien suhteen. Lähinnä odotettiin Martti Vainion ja Lasse Virénin suorituksia, vaikka lopulta Kaarlo Maaninka yllätti Suomen juoksu-urheilun ystävät hienoilla juoksuillaan. Maaninka tunnusti uskoon tullessaan käyttäneensä Moskovan kisoissa oman veren vaihtoa, joka ei ollut silloin kiellettyä. Se, oliko tällä toimenpiteellä mitään suurempaa merkitystä, jää arvoitukseksi, koska hän juoksi samoja aikoja ilman verenvaihtoakin. Moskovan kisat olivat muutenkin sarkastisesti sanottuna ”kaikkien aikojen puhtaimmat kisat”, kun yksikään urheilija ei jäänyt kiinni missään doping-testissä!

Mutta mennäänpä itse asiaan. Lasse Virén valmistautui viimeisiin olympiakisoihinsa jälleen tuttuun tapaan mm. korkean paikan harjoittelulla Kolumbian Bogotan lähellä. Virénin aikomuksena oli juosta Moskovassa vain 10000 metriä ja maratonjuoksu. Virén juoksi Uuden-Seelannin Christchurchissa 19.1. 5000 metriä aikaan 13.35,2. 

Lasse Virén harjoitteli ja kilpaili paljon ulkomailla, mm. Pohjois-Amerikassa maantiejuoksuja. Kuva: Public domain.

Kaarlo Maaninka juoksi Lappeenrannassa 6.7. 10000 metriä aikaan 28.27,9. Martti Vainio juoksi Turussa 1.7. 5000 metriä aikaan 13.29,54 ja 10000 metriä Helsingin World Games -kisoissa 9.7. juoksun voittaen aikaan 28.00,64. Virén oli neljäs ajalla 28.10,95. Suomen mestaruuskilpailuissa 5.7. Lappeenrannassa kymmenen miestä juoksi 5000 metriä alle 14 minuutin ja neljä miestä 10000 metriä 6.7. alle 29 minuutin. Maaningalta vaadittiin vielä lisää näyttöjä, jotta hänet valittaisiin Moskovaan. Hän sitten juoksi 13.7. 5000 metriä aikaan 13.25,0, joka riitti valitsijoille. Nämä kolme juoksijaa valittiin Moskovan olympiakisoihin. Muista pitemmän matkan juoksijoista valittiin Tommy Ekblom (8.20,20) ja Vesa Laukkanen (8.24,45) 3000 metrin estejuoksuun, Antti Loikkanen (3.36,3) 1500 metrin juoksuun ja Jouni Kortelainen (2.12.09) ja Håkan Spik (2.13.57) maratonille. Suomen mestaruuden voittanut Tapio Kantanen (8.29,4) olisi myös valittu, mutta hän jäi pois iskias-vaivojen takia.

Lasse Virén ja Martti Vainio maaotteluedustajina vuonna 1980. Kuva: Wikipedia/Reijo Pasanen.

Moskovan olympialaiset vuonna 1980

Moskovan kisoja rasitti Yhdysvaltain julistama boikotti Neuvostoliiton hyökättyä Afganistaniin. Amerikkalaisurheilijoita ei kisoissa nähty, eikä esim. Kenian ja monen muun maan juoksijoita.

Suomella oli 10000 metrillä mukana kolme juoksijaa. Alkuerät 24.7. juostiin paahtavassa helteessä. Moni kovan tilastoajan juoksija horjui tajunnan rajalla ja moni myös keskeytti kilpailun. Suomalaisittain jännitettiin aluksi 1. erää, jossa olivat mukana sekä Virén että Maaninka. Maaningalla ei ollut mitään vaikeuksia päästä jatkoon, sillä hän juoksi toiseksi ajalla 28.31,0. Kuumuus yllätti Virénin, joka oli tippumassa neljän joukosta. Edellä olevista Irlannin Treacy kuitenkin kuukahti radalle kuumuuden uuvuttamana ja Lasse meni kuin menikin loppukilpailuun ajalla 28.45,8. Kolmannessa erässä itsensä ilmeisesti ylikuntoon treenannut Vainio juoksi myös loppukilpailuun ajalla 28.59,9.

Loppukilpailu juostiin 27.7. Mukana oli kolme suomalaista ja kolme etiopialaista. Alkukilometrit juostiin aikojen perusteella melko tasaista vauhtia, vaikka etiopialaiset koko ajan taktikoivat ja tekivät välillä lyhyitä nykäyksiä. Heillä oli tarkoituksena pudottaa muut juoksijat kyydistä nykäyksillä, joita he tekivät vuoron perään. Puolimatkan väliaika oli vain 14.03. Vainiolla alkaa yllättäen matkavauhti hiipua, joten yksi suomalainen on pelistä pois. Lopulta kärjessä on vain viisi miestä, kaksi suomalaista ja kolme etiopialaista. Kaikki muut ovat jääneet jo lähes sata metriä. Maaninka rykäisee kärkeen 8500 metrin kohdalla ja heti perään myös Virén hiillostaa etiopialaisia ja sekoittaa näiden rytmiä. Virén kärjessä lähdetään viimeiselle kierrokselle. Takasuoran alussa Miruts Yifter aloittaa hurjan kirin, johon Lassella ei enää ole paukkuja vastata. Virén putoaa mitalitaistelusta, mutta Maaninka roikkuu Kedirin ja Kotun kannoilla sinnikkäästi. Kaarteen lopussa Maaninka nousee näiden rinnalle ja menee saman tien ohi. Yifter on selkeästi ykkönen ajalla 27.42,69. Maaninka pitää voimakkaasti käsiä käyttäen kakkossijansa hienolla ajalla 27.44,28. Virén juoksee viidenneksi kauden parhaallaan 27.50,46. Martti Vainio oli 13. ajalla 28.46,22.

Lasse Virén yritti sekoittaa etiopialaisten Kedirin ja Yifterin taktiikkaa 10000 metrin kilpailussa. Kuva: Finna/JOKA/Jaakko Julkusen kokoelma.

Moskovan kymppi. Miruts Yifter kärjessä, sitten Tolosa Kotu, Suomen Lasse Virén ja Kaarlo Maaninka tiukasti peesissä. Kuva: Public domain.

Suomi sai kuin saikin jälleen olympiakisojen mitalin 10000 metrin juoksusta kiitos 26-vuotiaan Kaarlo Maaningan. Virénillä ei enää ollut tavanomaista kirivaihdettaan eikä hän muutenkaan ollut takavuosien kunnossaan. Hän oli kuitenkin yleisön suosikki ja sai ansaitut kehut myös lehdistöltä rohkeasta juoksustaan.  Hän itse arveli aloittaneensa kirinsä aivan liian myöhään, mutta voittoon hänellä ei olisi ollut mahdollisuuksia. Martti Vainion juoksu oli pettymys. Häneen oli asetettu ennakkoon ne suurimmat toiveet. Hurja harjoittelutahti ilman tarvittavaa lepoa oli mennyt kulutuksen puolelle eikä miehellä enää ollut tarpeeksi virtaa kauden päätapahtumassa.

Maaninka oli tietenkin harjoitellut jo vuosien ajan kovaa ja systemaattisesti, mutta Moskovan olympiavuonna hän päätti laittaa kaiken peliin. Hän otti virkavapaata metsätyönjohtajan työstä ja suuntasi uransa ensimmäiselle vuoristoleirille. Hän vietti viisi viikkoa New Mexicossa sijaitsevassa Albuquerquessa. Siellä hän asui 1 200 metrissä, kävi juoksemassa 2 000 metrissä, ja välillä hän myös hiihti 3 000 metrissä. 

Vaikka Maaninka oli jo juossut hyvän ajan 13.31,36 5000 metrin juoksussa ja pärjännyt hyvin myös Kalevan kisoissa, häntä ei valittu ensin lainkaan Moskovan kisoihin.

– Särmikkäällä valmentajallani Jouko Elevaaralla ja Urheiluliitolla oli huonot välit. Oli tiedossa, että minun piti antaa hyvin vakuuttavia näyttöjä, jotta kisapaikka irtoaisi. Jotkut antoivat myös ymmärtää, etten onnistuisi suurkilpailuissa.

– Tuo kuvio kasvatti sisua. Sinänsä minun oli helppo lähteä Moskovaan. Lisänäytöt annettuani minulla oli itse kisoissa vain voitettavaa. Lähdin hakemaan Moskovasta vähintään pistesijoja.

– Kysymys oli lähinnä taktisesta ratkaisusta. Keskityin siihen, ettei nykäyksissä synny kärkijuoksijaan liikaa eroa ja samalla säästelin voimia loppuratkaisuihin. Loppukilometreillä kävin kertaalleen kärjessäkin, Maaninka muisteli Juoksija-lehden 70-vuotishaastattelussa kympin juoksuaan.

Maaninka kertoi vuonna 1981 julkisuudessa, että oli hyödyntänyt verenvaihtoa.

– Tuo menetelmä kiellettiin urheilussa kuitenkin vasta 1985. Menestykseni taustalla oli pitkäjänteinen, määrätietoinen ja kova harjoittelu. On selvää, että ilman sitä huipulle ei yllä.

10000 metriä:

• 1. Miruts Yifter Etiopia 27.42,69
• 2. Kaarlo Maaninka Suomi 27.44,28
• 3. Mohammed Kedir Etiopia  27.44,64
• 4. Tolossa Kotu Etiopia 27.46,47
• 5. Lasse Virén Suomi 27.50,46
• 13. Martti Vainio Suomi 28.46,2.

Maaninka, Yifter ja Kedir palkintopallilla. Kuva: Public domain.

Kympin loppukilpailun jälkeen Virén ilmoitti jättävänsä 5000 metriä väliin ja keskittyvänsä maratonille. Jostain kummallisesta syystä 5000 metrillä juostiin sekä alku- että välierät, vaikka juoksijoita oli vain 35. Martti Vainio oli ollut vatsataudissa ja hänen menonsa oli vaikeata jo alkuerässä. Hän pääsi kuitenkin jatkoon ajan perusteella. Maaninka sen sijaan saattoi rauhassa laskeskella sijoitustaan ja otti välieräpaikan omassa erässään kuudentena. Välierässä 30.7. Maaninka juoksi viisaasti voimia säästellen kolmanneksi ajalla 13.40,2. Toisessa välierässä mentiin lujempaa ja Martti Vainio sijoittui sopivasti kuudenneksi päästen hänkin loppukilpailuun ajalla 13.30,4.

Loppukilpailu juostiin 1.8. ja mukana oli kolme etiopialaista ja kaksi suomalaista, mutta esim. ei yhtään brittijuoksijaa. Kympin juoksu oli jo pelastanut suomalaisen kestävyysjuoksun maineen ja nyt tietysti Kaarlo Maaningalta odotettiin mitalia. Ensimmäinen kilometri mentiin reipasta vauhtia 2.38 Fedotkinin johdolla. Sitten etiopialaiset aloittivat jälleen vuorovedon. Kaikki juoksijat ovat kuitenkin kasassa ja vauhtikin hidastuu. Kolmen kilometrin kohdalla väliaika on 8.08. Maaninka siirtyi johtoon ja juoksi kärjessä kolme kierrosta Yifterin ja muidenkin seuratessa peesissä. Kaksi kierrosta maaliin ja Maaninka on edelleen kärjessä. Takasuoralla Etiopian Mohammed syöksyy johtoon Irlannin Coghlanin noustessa myös kärkikamppailuun. Maaningan askel on kevyt vaikka hän on viimeiselle kierrokselle lähdettäessä vasta seitsemäntenä. Vainio on tipahtanut pääjoukosta. Kedir painaa kärjessä ja hänen vierellään Mohammed. He päästävät Yifterin aloittamaan kovan kirinsä siirtymällä itse syrjään. Muut juoksijat, myös Maaninka ovat hieman taaempana. Yifteriä on loppusuoralla vaanimassa kaksi kovaa kirimiestä Coghlan ja Nyambui. Maaninka on viidentenä Ryffelin takana. Hän ohittaa sveitsiläisen ja on mukana mitalitaistossa. Maaninka ohittaa loppusuoran puolivälissä Coghlanin ja lähenee Nyambuita. Yifter on menossa toiseen olympiavoittoon, vaikka hänen kirinsä ei näytä nyt yhtä hyvältä kuin kympillä. Juoksun yhdeksän parasta ovat neljän sekunnin sisällä. Yifter voittaa ajalla 13.21,0, Nyambui toinen ajalla 13.21,6 ja Kaarlo Maaninka pronssilla ajalla 13.22,00. Martti Vainio juoksee kilpailun 11. sijalle ajalla 13.32,1.

5000 metrin maali. Yifter voittaa, Nyambui toinen ja Kaarlo Maaninka kolmas. Kuva: Wikipedia/Valeri Shustov.

5000 metriä:

• 1. Miruts Yifter Etiopia 13.21,0
• 2. Suleiman Nyambui Tansania 13.21,6
• 3. Kaarlo Maaninka Suomi 13.22,00
• 4. Eamon Coghlan Irlanti 13.22,8
• 5. Markus Ryffel Sveitsi 13.23,1.
• 11. Martti Vainio Suomi 13.32,1.

Juoksija-lehden haastattelussa Maaninka kertoi:

 – Mitali kasvatti itseluottamusta ja vitoselle pystyi lähtemään ilman paineita. Ohjelma oli tiukka, kun takana oli myös kympin alkueräjuoksu ja vitosella juostiin ennen finaalia myös välierät. Olin kuitenkin harjoitellut hyvin, joten tiesin kestävyyspohjan olevan kunnossa.

Moskovan jälkeen oli tietenkin edessä urheiluhullun Suomen lukuisat kissanristiäiset.

– Meno oli sellaista, ettei ehtinyt juuri lenkillä käydä. Oli kansanjuhlaa Kauhajoella ja Posiolla sekä matkustamista tilaisuudesta toiseen ympäri Suomen. Kutsuja tuli niin paljon, että osasta piti kieltäytyä, hän sanoo.

– Ei tuollaiseen kiertelemiseen ja keskipisteenä olemiseen oikein osannut varautua. Mutta tiesin, että sitä kestää vain vähän aikaa. Ja ihan hyvä niin.

Maaninka juoksi kuitenkin kisojen jälkeen Zürichin perinteisissä ja kovatasoisissa kilpailuissa 13.8. 5000 metrillä toiseksi lähes ennätyksellään 13.22,74 ja Brysselissä 22.8. 10000 metriä 28.04,5 ilman verenvaihtoa.

Moskovassa Antti Loikkanen selvitti alkuerästä tiensä välieriin ajalla 3.40,5, mutta välierässä hän jäi kuudenneksi ja ajalla 3.44,0 ja putosi jatkosta.

Tommy Ekblom juoksi 3000 metrin estejuoksun alkuerässä kuudenneksi ajalla 8.27,8 ja pääsi siten välieriin. Vesa Laukkanen juoksi kuudenneksi omassa alkuerässään ajalla 8.38,4 ja myös hän pääsi välieriin. Välierissä Ekblom juoksi mainiosti neljänneksi ja pääsi loppukilpailuun ajalla 8.24,3. Laukkanen jäi erässään 10.sijalle ajalla 8.33,3 eikä päässyt loppukilpailuun. Loppukilpailu juostiin 31.7. Tommy Ekblomin tavoite oli päästä loppukilpailuun ja sinne hän pääsi, mutta paukut oli jo käytetty ja hän jäi viimeiselle eli 12. sijalle ajalla 8.40,9.

Maraton juostiin 1.8. Lasse Virén oli mukana viimeisessä olympiastartissaan, samoin Jouni Kortelainen ja Håkan Spik. Virén lähti matkaan tietenkin voitto mielessä ja hän olikin koko alkumatkan kärkiporukan mukana. Vatsavaivainen suomalainen joutuu kuitenkin käymään 20 km:n jälkeen vessassa ja silloin kärkiporukka lähtee kiristämään vauhtia, koska Viréniä pelättiin eniten. Lasse ei enää saa kärkeä kiinni ja joutuu lopulta keskeyttämään 30 km:n jälkeen. Kortelainen oli keskeyttänyt jo 15 km:n kohdalla ja ainoa suomalainen, joka pääsi maaliin asti, oli Håkan Spik sijalla 32 ja ajalla 2.22.24.

Kauden 1980 jälkeen Lasse Virén lopetti urheilemisen huipputasolla, mutta jatkoi silti kuntoilumielessä harjoittelua jättäen toki kaikkein kovimmat treenit väliin. Mediassa pohdiskeltiin ihan vakavissaan, alkaisiko Lasse harjoitella tosissaan vuoden 1984 olympialaisia varten. Lasse juoksi 1980-luvulla muutaman ratakilpailun, mutta pääasiassa maantiejuoksuja ja lukuisia maratoneja. Vuonna 1982 hän juoksi 5000 metriä 14.22,6 ja 3000 metriä 8.11,26 ja vuonna 1983 hän osallistui mm. Rude Pravo -katujuoksuun sijoittuen 17. sijalle ja New Yorkin maratonille juosten peräti 2.23.54. Vuonna 1984 Kalifornian Malibussa hän sijoittui nimeään kantavassa Lasse Virén Invitational -kisassa peräti neljänneksi vain 2,5 minuuttia kärjestä.

Euroopan mestaruuskilpailut 1982

Kauden alkajaisiksi kilpailtiin sisäratojen Euroopan mestaruuskilpailuissa 7.3. Milanossa. Sisäratakilpailuissa hyvin menestynyt Antti Loikkanen saavutti tällä kertaa 1 500 metrillä pronssia ajalla 3.39,62. Samassa paikassa edellisellä kerralla vuonna 1978 hän voitti Euroopan mestaruuden. Muissa lajeissa vuonna 1982 kultaa voittanut Arto Bryggare oli nyt hopealla 60 metrin aitajuoksussa.

Suomen taso kestävyysjuoksuissa oli edelleen kova. Suomen mestaruuskilpailuissa Kouvolassa 5000 metrillä Martti Vainion voittamassa kilpailussa 13.8. kahdeksan miestä juoksi alle 14 minuutin ja 10000 metrillä 15.8. seitsemän miestä juoksi alle 29 minuutin Vainion voittaessa tämänkin matkan hyvällä ajalla 28.19,56. Tommy Ekblomin voittamassa 3000 metrin estejuoksussa kahdeksan miestä (vuoden 1981 kisassa peräti 12!) juoksi alle yhdeksän minuutin.

Ulkoratojen Euroopan mestaruuskilpailut järjestettiin Ateenassa. Alkuperäisessä ohjelmassa ensimmäiselle kisapäivälle 6.9. oli merkitty 10 000 metrin juoksun alkuerät, mutta osallistujamäärän vähyyden vuoksi kilpailu juostiin suoraan loppukilpailuna. Alkumatka mentiin varsin rauhallista vauhtia ja koko joukko pysyi mukana. Martti Vainio tarkkaili tapahtumia lähes letkan hänniltä. Hänen ei tarvinnut sotkeutua ruuhkissa eikä revittää itseään juoksijoiden jonon haitariliikkeessä. Miehen kerrallaan hän sitten poimi kiinni suorilla sivuilla, ei kaarteessa. Lasse Virénin tyyliin jokainen lisämetri toisella radalla tai ulompana oli turha. Alkupuolisko juostiin ajassa 14.04. Kuuden kilometrin täytyttyä Portugalin Carlos Lopes lisäsi vauhtia, ja vain kolme juoksijaa, Alberto Cova, ennakkosuosikki Werner Schildhauer ja Martti Vainio, pysyi hänen vauhdissaan mukana. Viimeisen kierroksen alkaessa Lopes oli edelleen kärjessä, mutta hänellä ei ollut kirivaihdetta. Vainio aloitti kirin takasuoralla, johon Schildhauer ei heti vastannut vaan pysyi Vainion peesissä. Cova katsoi hetkensä tulleen ja loppukirissä hän oli ehkä hieman yllättäen nopein. Schildhauer juoksi toiseksi ja Vainio pronssille. Toinen puolisko kisassa pisteltiin 13.37.

10000 metriä:

• 1. Alberto Cova Italia 27.41,03
• 2. Werner Schildhauer DDR 27.41,21
• 3. Martti Vainio Suomi 27.42,51
• 4. Carlos Lopes Portugali 27.47,95
• 5. Julian Goater Iso-Britannia 28.10,98.

Hieno suomalainen kestävyysurheilun päivä oli 10.9., jolloin Juha Väätäisen valmentama Reima Salonen voitti kultamitalin 50 kilometrin kävelyssä. Salonen oli yhdessä Väätäisen kanssa harjoitellut mm. Meksikon olympiakomitean harjoituskeskuksessa Mexico Cityssä yli 2000 metrin korkeudessa merenpinnasta. Kävely suoritettiin kovassa helteessä. Bo Gustafsson piti alkumatkalla nopeinta vauhtia, ja Reima Salonen oli hänestä enimmillään lähes puolitoista minuuttia jäljessä. Salonen otti kärkikävelijät kiinni ja irtosi heistä 37 kilometrin tienoilla. Salosen voittoaika oli 3.55.29.

Martti Vainiolta odotettiin mitalia myös 5000 metrin juoksusta 11.9. Vauhti oli varsin kohtuullista ja joukko pysyi hyvin kasassa. Loppuratkaisu jäi jälleen viimeisen kierroksen varaan ja kovat kirimiehet ratkaisivat mitalit. Länsi-Saksan huippumaileri Thomas Wessinghage kiri voittoon ajalla 13.28,90, Schildhauer (13.30,03) ja Ison-Britannian Moorcroft (13.30,42) seuraavina. Vainio oli kilpailun kahdeksas ajalla 13.33,69. Kovavauhtisessa alkuerässä Vainio oli juossut 13.29,20 päästen ajalla jatkoon.

Kisojen viimeisenä päivänä 12.9. juostiin maratonjuoksu hitaalla reitillä. Suomalaiset Pertti Tiainen ja Jukka Toivola juoksivat hienosti. Hollannin Gert Nijboer juoksi voittoon ajalla 2.15.16 belgialaisten Armand Parmantierin (2.15.51) ja Karel Lismontin (2.16.05) ottaessa muut mitalisijat. Pertti Tiainen juoksi hienosti neljänneksi ennätyksellään 2.16.26 ja Jukka Toivola viidenneksi ajalla 2.17.31. Niilo Kemppe keskeytti. Myös naisten maraton oli ohjelmassa ensimmäisen kerran. Sen voitti Portugalin Rosa Mota ajalla 2.36.03. Suomen Tuija Toivonen oli 14. ajalla 2.48.51 ja Sinikka Kiippa 15. ajalla 2.48.54.

Suomi sai EM-kisoista neljä mitalia, kun myös Jorma Härkönen yllätti upealla 800 metrin pronssimitalilla ja Arto Bryggare 110 metrin aitajuoksun pronssimitalilla.

Helsingin MM-kisavuosi 1983

Yleisurheilun ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut oli myönnetty Helsingin järjestettäväksi elokuussa 1983 ja se sähköisti yleisurheilua Suomessa ja muualla maailmassa.

Kauden arvokisat avattiin tuttuun tapaan sisäratojen Euroopan mestaruuskilpailuilla Budapestissa 5.-6.3. Antti Loikkanen oli jälleen mukana 1500 metrillä juosten loppukilpailussa kolmanneksi ajalla 3.41,31. Kestävyysjuoksijoista myös Ari Paunonen juoksi 3000 metrillä viidenneksi ajalla 7.59,53.

Suomen mestaruuskilpailuissa Porissa taso oli edelleen varsin hyvä. Tommy Ekblom voitti 1.7. yllättäen Martti Vainion 5000 metrillä ajalla 13.38,10. Yhdeksän miestä juoksi alle 14 minuutin. Huomionarvoista oli, että 10000 metrillä 3.7. oli vain kahdeksan osallistujaa, joista viisi kuitenkin juoksi alle 29 minuutin. Martti Vainio voitti mestaruuden ajalla 28.33,53.

Helsingin maailmanmestaruuskisoja 8.-14.8. odotettiin innolla. Suomalaistoiveita kestävyysmatkoilla asetettiin jälleen Martti Vainion ja Reima Salosen harteille. Kisatapahtuma oli upea ja olipa tämän artikkelin kirjoittajakin mukana kisahuumassa katselijana ja kisojen välipäivänä järjestetyllä Helsinki City -maratonilla juoksin tuhansien muiden joukossa maratonin aikaan 3.28.44. Onnistuin saamaan liputkin miltei parhaille paikoille, joista oli ilo seurata maailman parhaiden urheilijoiden suorituksia. Näin aitiopaikalta mm. Sergei Bubkan voittavan ensimmäisen maailmanmestaruutensa, Tiina Lillakin huikean viimeisen heiton, jolla ratkesi maailmanmestaruus, Zdzislaw Hoffmanin ja Willie Banksin kolmiloikat, Carl Lewisin juoksut ja pituushypyn, Arto Bryggaren ja Greg Fosterin taistelun 110 metrin aitajuoksussa, jännittävät juoksumatkat ja paljon muuta.

Kisamuistoina kisaviiri ja Lasse-pupu. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Suomi osallistui ensimmäisiin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuihin 53 urheilijan voimin. Kestävyyslajeissa kisoihin valittiin miesten lajeihin kymmenen ja naisten lajeihin viisi urheilijaa.

Ensimmäisen päivän 7.8. ensimmäisenä kestävyyslajina oli naisten maratonjuoksu. Norjan Grete Waitz voitti kilpailun ajalla 2.28.09. Suomen Tuija Toivonen juoksi loistavasti kilpailun kuudenneksi ajalla 2.34.14. Marja Vartiainen oli 16. ajalla 2.39.22 ja Sinikka Kiippa 27. ajalla 2.46.10. Samana iltana oli ohjelmassa myös 20 kilometrin kävely. Reima Salonen oli kilpailun 12. ajalla 1.22.51, Matti Katila 32. ajalla 1.29.14 ja Petri Mäkelä 44. ajalla 1.32.21. Vielä illan päätteeksi ohjelmassa oli suomalaisten lempilajin 10000 metrin juoksun alkuerät. Ainoa suomalaisedustaja Martti Vainio oli alkueränsä kuudes ajalla 28.07,4 selvittäen tiensä loppukilpailuun.

Toisen päivän 8.8. kestävyyslajina oli naisten 3000 metrin alkuerät, joissa Suomen edustaja Helena Heikkinen oli eränsä 11. ajalla 9.19,65 pudoten jatkosta. Tiistain 9.8. ohjelmassa oli 3000 metrin estejuoksun alkuerät. Ensimmäisessä erässä Ilkka Äyräväinen juoksi 11. sijalle ajallaan 8.46,23 pudoten jatkosta. Toisessa erässä Tommy Ekblom (Helsingin  World Gamesissa 6.7. voitto ajalla 8.19,40) aloittaa rauhallisesti ja nostaa sijoitustaan loppua kohden ollen eränsä neljäs ajalla 8.30,74 ja pääsi välieriin.

Odotettu 10000 metrin loppukilpailu juostiin jo pimenevässä illassa 45000 katsojan seuratessa stadionilla. Suomalaiset odottivat Martti Vainiolta mitalia, mutta muitakin kovia juoksijoita oli mukana. Alussa Vainio kiilaa heti lähelle kärkeä toisin kuin EM-juoksuissaan. Alkumatkalla afrikkalaiset tekevät koko ajan nykäyksiä ja letka venyy. Vainio lähtee ihan turhaan niihin mukaan, koska ne hiipuvat melko pian. Välillä meno hidastuu melkein kävelyksi. Puolimatkan väliaika on 14.07 ja pian sen jälkeen Carlos Lopes menee kärkeen ja kaikki odottivat vauhdin kiihtyvän, mutta toisin kävi. Vauhti on edelleen hidasta. Monta juoksijaa juoksee ihan rinnakkain jopa kolmatta rataa. Viimeisen kahden kierroksen alkaessa Vainio on sisäradalla neljäntenä. Viimeinen 600 metriä on jäljellä ja vauhti kiihtyy.

Vähän ennen viimeisen kierroksen alkua Schildhauer ryntää kärkeen. Hansjörg Kunze seuraa, mutta Vainio jää kymmenen metriä. Nyt juostaan ihan täysillä. Takasuoralla Vainio juoksee komeasti, mutta Schildhauer tuntuu karkaavan. Kaarteessa Schildhaueria saadaan kiinni. Loppusuora alkaa ja Schildhauer on vain metrin edellä Kunzea, Vainio kolmantena pari metriä perässä Tansanian Shahanga lähes Vainion rinnalla, Cova hieman perässä. Cova on pysytellyt näkymättömissä koko kisan ajan, mutta nyt hän aloittaa kovan kirinsä. Vainio ja Shahanga taistelevat rinta rinnan saksalaisten perässä. Cova tulee takaa aivan hurjalla vauhdilla ja ohittaa heidät 30 metrin päässä maalista. Saksalaisten vauhti hiipuu viimeisillä metreillä ja Cova ohittaa heidät kalkkiviivoilla juosten maailmanmestaruuteen ajalla 28.01,04. Schildhauer pitää kakkossijansa ajalla 28.01,18 ja Kunze kolmannen sijansa ajalla 28.01,26. Vainio päihittää tansanialaisen ja sijoittuu neljänneksi ajalla 28.01,37 häviten äärimmäisen niukasti mitalisijan. Tämä oli arvokisojen yksi tiukimmista, ellei tiukin, kympin kisa. Viisi ensimmäistä on saman sekunnin sisällä. Etukäteen kovat etiopialaiset jäivät kauas taakse.

10000 metriä:

• 1. Alberto Cova Italia 28.01,04
• 2. Werner Schildhauer DDR 28.01,18
• 3. Hansjörg Kunze DDR 28.01,26
• 4. Martti Vainio Suomi 28.01,37
• 5. Gidemus Shahanga Tansania 28.01,93
• 6. Carlos Lopes Portugali 28.06,78

Keskiviikon 10.8. ohjelmassa oli 3000 metrin estejuoksun välierät. Ensimmäisessä erässä Tommy Ebklom juoksee neljänneksi ajalla 8.23,28 ja menee hienosti loppukilpailuun. Illan päätteeksi juostaan vielä 5000 metrin alkuerät. Ensimmäinen erä juostiin kohtalaista vauhtia, mutta toinen erä ihan kävelyvauhtia. Viimeisen erän miehet tiesivät tulokset ja koska kahdeksan parasta ja neljä aikojen perusteella menee jatkoon, erässä juostiin tasan tarkkaan sellaista vauhtia kuin tarvitsi. Vainio säästelee ja jää 11. sijalle, mutta hän tiesi, että aika riittää helposti jatkoon, joten ei ollut järkeä revittää liikaa. Vainion aika oli vain 14.18,34.

Torstai 11.8. oli kisojen välipäivä ja silloin juostiin Helsinki City -maraton, jolla olin siis itsekin mukana. Perjantaina 12.8. ohjelmassa oli 50 kilometrin kävely, jossa Reima Salonen taisteli mitalista, mutta jäi neljänneksi ajalla 3.52.53. Radalla juostiin naisten 1500 metrin alkuerät, joissa Suomen edustaja Marjo-Riitta Lakka oli karsintaeränsä kuudes ajalla 4.22,33 pudoten jatkosta.

Perjantain päätapahtuma radalla oli suomalaisittain 3000 metrin estejuoksun loppukilpailu. Kisassa oli 12 miestä mukana Suomen Tommy Ekblom, jolta odotettiin nyt kunnon finaalisuoritusta. Ekblom lähteekin heti paukusta vetämään kovaa vauhtia, mikä katsomoon näytti aivan hölmöltä taktiikalta, mutta suomalaiset kannustavat. Hän vetää kymmenen metrin kaulan muihin juoksijoihin, mutta pääjoukko vetää eron kiinni 550 metrin kohdalla. Ekblom vetää yhä, mutta vauhti hidastuu koko ajan. Kun juoksijat tulevat viimeisen kerran vesiesteelle, Scartezzini lähtee vauhdilla edellä olevien ohi. Ekblomin paukut on käytetty ja hän jää koko ajan. Viimeisellä kierroksella Saksan Patriz Ilg on vahvin ja hän juoksee voittoon ajalla 8.15,08. Tommy Ekblom juoksee loppuun asti sen minkä jaksaa ja sijoittuu kisan viimeiseksi eli 12. sijalle ajallaan 8.21,50.

Illan päätteeksi juostaan vielä 5000 metrin välierät ja 1500 metrin alkuerät. Vainio juoksee toisessa erässä ja tarkkailee tilannetta. Ajan perusteella jatkoon pääsi alle 13.40:n ajalla, vaikka ei olisikaan kuuden joukossa. Vainio tekee tarkkaa työtä sijoittuen seitsemänneksi ajalla 13.34,18 ja menee ajan perusteella loppukilpailuun. Suomalaiset toivoivat Antti Loikkasen vihdoin menestyvän myös ulkoratojen kisassa, mutta toisin kävi. Hän sijoittui erässään vasta kahdeksanneksi ja putosi jatkosta ajalla 3.44,47.

Lauantai 13.8. oli suomalaisittain hieno, sillä Tiina Lillak voitti keihäänheitossa maailmanmestaruuden ja Arto Bryggare 110 metrin aitajuoksussa hopeaa. Kisojen viimeisenä päivänä sunnuntaina 14.8. oli aluksi miesten maratonjuoksu, jossa oli jonkinlaisia suomalaistoiveita, mutta niissä petyttiin. Australian Robert de Castella voitti kilpailun ajalla 2.10.03. Pertti Tiainen sijoittui 14. sijalle ajalla sinänsä hyvällä ajalla  2.12.11 ja Henrik Sandstöm sijalle 44. ajalla 2.21.46. Martti Kiilholma keskeytti.

Odotettu 5000 metrin loppukilpailu oli kisojen toiseksi viimeisin laji. Nyt olisi 32-vuotiaalla Martti Vainiolla viimeinen tilaisuus MM-mitalille, mutta tätä matkaa ei aikaisemmin pidetty hänen parhaana matkanaan. Ensimmäisen kilometrin aikana ei tapahdu mitään vaan miehet juoksevat samassa muodostelmassa rauhallista vauhtia. Vainio on välillä jopa juoksun viimeisenä. Katsomossa jo hermoillaan. Toisen kilometrin jälkeen vauhti hieman kiristyy ja Vainio nousee kuuden joukkoon. Viimeisen kilometrin alkaessa kaikki juoksijat ovat kymmenen metrin sisällä. Viimeisen kahden kierroksen alkaessa kärjessä on Neuvostoliiton Dmitriev ja lisää vauhtia. Takana tulee muutaman metrin päässä Bulti, Wessinghage, Coghlan, Ryffel ja rinnakkain Schildhauer, Kipkoech ja Vainio. Vainio jää hieman jälkeen kenialaisen taakse ja eroa kärkeen on jo kymmenen metriä.

Sitten alkaa hurja viimeinen kierros. Kaikki vetävät niin lujaa kuin pääsevät ja yleisö huutaa suoraa huutoa. Vainio ei näytä olevan ihan mukana mitalitaistossa mutta ei kovin kaukanakaan. Venäläinen on vielä selvässä johdossa, mutta takaa tullaan hirmuvauhtia. Vainiokin nousee neljänneksi. Takasuoralla venäläinen otetaan kiinni. Wessinghage yllättäen simahtaa ja Vainio ohittaa hänet ja on kolmantena! Loppusuoralla Coghlan, joka oli ennakkoon minun papereissa suurin suosikki, on kärjessä ja reilussa johdossa. Takana käydään hirmuista taistelua muista mitaleista. Schildhauer tulee lujaa ja ohittaa kangistuneen venäläisen. Myös Vainio lähestyy venäläistä, mutta näyttää jäävän neljänneksi, kunnes aivan ennen maaliviivaa heittäytyy syöksyen venäläisen ohi muutamalla sadasosalla. Olipa dramaattinen loppu kisalle, ja suomalaiset hullaantuvat Vainion upeasta suorituksesta, vaikka vielä tässä vaiheessa ei tiedetty, riittikö se mitaliin. Huh, kuinka oli jännää! Näin suomalainen sai hyvityksen kympin pettymykselle. Kymmenen metriä ennen maalia Vainio oli vielä 1,5 metriä venäläistä jäljessä. Mikä huikea kiri ja päätös Helsingin kisoille! Coghlanin voittoaika oli 13.28,53 ja hänen viimeinen kilometrinsä 2.24,7. Vainion aika oli 13.30,34 ja hänelläkin viimeinen kilometri 2.26,3.

Vainio juoksi pulssimittari ranteessaan. Kisan päätöksessä se näytti 182.

- Minä en saa pulssiani nousemaan loppukirinkään aikana kuin 170-180 -lukemaan. Ajattelin juosta viimeiset 200 metriä niin lujaa kuin pääsen. Tiesin, että en enää kovempaa pääse. Annoin kaikkeni. En olisi saanut yhtään enempää irti. Aivot olivat kirkkaat, mutta jalat eivät enää totelleet käskyjä. Minun ei auttanut muu kuin heittäytyä. Verinaarmujen ja loukkaantumisen uhalla, Vainio kertasi kisan loppuratkaisua.

Vuonna 2004 ilmestyneessä elämäkerrassaan Vainio kertoi: "Yksi testosteronipiikki, ensimmäistä kertaa urani aikana, pistettiin pakaraani viikkoa ennen MM-kisoja. Testien mukaan testosteroniarvoni olivat rajamailla kovan harjoittelun takia, ja tämä pistos korjaisi arvoni muutamassa päivässä."

Martti Vainio heittäytyy kolmanneksi 5000 metrin kilpailussa. Kuva: Tuntematon kuvaaja.

5000 metriä:

• 1. Eamonn Coghlan Irlanti 13.28,53
• 2. Werner Schildhauer DDR 13.30,20
• 3. Martti Vainio Suomi 13.30,34
• 4. Dmitry Dmitriev Neuvostoliitto 13.30,38
• 5. Doug Padilla USA 13.32,08
• 6. Thomas Wessinghage Saksan LT 13.32,46

 

Olympiavuosi 1984

Antti Loikkanen oli tapansa mukaan Suomen edustajana sisäratojen Euroopan mestaruuskilpailuissa Göteborgissa 4.3. ja pääsi jälleen 1500 metrin loppukilpailuun, jossa oli tällä kertaa neljäs ajalla 3.42,42.

Martti Vainio aloitti kauden lupaavasti sijoittuen 15. sijalla Ison-Britannian East Rutherfordissa 25.3. käydyissä maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailuissa.

Los Angelesin olympialaisiin, joita itäblokin maat ja sen liittolaiset boikotoivat, Suomella oli asettaa kestävyyslajeihin Martti Vainio 5000 ja 10000 metrille, Antti Loikkanen 5000 metrille, Pertti Tiainen maratonille ja Reima Salonen 50 km:n kävelyyn sekä Tuija Toivonen ja Sinikka Keskitalo naisten maratonille.

Naisten maraton juostiin 3.8. ja siinä voittajaksi juoksi Yhdysvaltain Joan Benoit ajalla 2.24.52. Tuija Toivonen juoksi hienosti kymmenenneksi ajalla 2.32.07. Sinikka Keskitalokin oli 15. ajalla 2.35.15.

Suomalaisittain jännittävän 10000 metrin alkuerät juostiin 3.8. Martti Vainio oli eränsä kuudes ajalla 28.19,25 ja meni loppukilpailuun. Loppukilpailu juostiin 6.8.  Vainio on koko ajan kärkiporukassa, mutta vauhti on hidasta. Puolimatkassa väliaika on vain 14.21. Pian tämän jälkeen Vainio nykäisee ja vain Italian Alberto Cova pystyy seuraamaan. Vainio vetää koko ajan Covan seuratessa varjona perässä. Muut juoksivat jäävät koko ajan. Vainio tekee pari yritystä pudottaakseen italialaisen, mutta ei onnistu ja viimeisen kierroksen aikana parisataa metriä ennen maalia Cova lähtee kiriin eikä Vainio pysty vastaamaan. Cova voittaa ajalla 27.47,54, Vainio juoksee toiseksi ajalla 27.51,10. Mitali kympin juoksusta, hienoa! Mutta…

Ennen 5000 metrin juoksun loppukilpailua, johon Vainio oli myös päässyt, tulee sokkiuutinen. Vainio on hylätty kympin doping-testin positiivisen tuloksen takia! Se siitä! Jälkeenpäin selviää, että Vainio oli saanut positiivisen doping-tuloksen jo huhtikuussa Suomen itse tekemissä testeissä, jotka Suomen urheiluliiton valmennus- ja koulutuspäällikkö Antti Lanamäki oli salannut sekä liitolta että asianomaisilta. Näin ollen kaikki Vainion suoritukset siitä alkaen, mm. 5000 metrin Suomen ennätys 13.16,02, hylättiin ja hän sai tietenkin kilpailukiellon. Sympaattinen Vainio oli sortunut sähläämään dopingin kanssa, mielestäni aivan turhaan, ja sai nyt maksaa tyhmyydestään. Elämäkertakirjassaan hän kertoi saaneensa uransa aikana kaikkiaan neljä testosteronipiikkiä, joista kolme vuonna 1984.

Kisat kuitenkin jatkuivat, vaikka suomalaisilla oli mieli maassa. Tommy Ekblom selvitti jälleen tiensä jatkoon 3000 metrin estejuoksussa juoksemalla alkuerässä kuudenneksi ajalla 8.29,45 ja välierässä kolmanneksi ajalla 8.20,54. Loppukilpailu juostiin 10.8. ja sen vei nimiinsä Kenian Julius Korir ajalla 8.11,80. Ekblom juoksee kilpailun yhdeksänneksi ajalla 8.23,95.

5000 metrin alkueristä 8.8. jatkoon selvisi Antti Loikkanen, joka oli eränsä neljäs ajalla 13.51,47 ja Martti Vainio, joka oli eränsä toinen ajalla 13.45,16. Välieristä 9.8. Vainio juoksi loppukilpailuun ajalla 13.30,48, mutta Antti Loikkanen jäi eränsä viimeiseksi ajalla 13.58,74. Ja kuten jo todettiin, loppukilpailuun Vainio ei päässyt positiivisen doping-tuloksen takia.

Suomalaisten mitalitoiveet kestävyyslajeissa jäivät Reima Salosen harteille. 50 kilometrin kävelyn loppukilpailu oli 11.8. Salonen taisteli nesteytysongelmista huolimatta neljänneksi ajalla 3.58.30. Meksikon Raul Gonzalez käveli voittajaksi ajalla 3.47.26. Miesten maratonjuoksu juostiin 12.8. Sen voitti Portugalin Carlos Lopes ajalla 2.09.21. Suomen Pertti Tiainen oli 27. ajalla 2.17.43.

Muutoin Suomen olympialaiset menivät hyvin, sillä mitaleita tuli peräti 12, joista 4 kultaa, 2 hopeaa ja 6 pronssia. Yleisurheilumenestyskin oli loistava: Arto Härkönen (kulta) keihäänheitossa, Juha Tiainen (kulta) moukarinheitossa, Tiina Lillak (hopea) keihäänheitossa ja Arto Bryggare (pronssi) 110 metrin aitajuoksussa.

Suomen kestävyysurheilu Los Angelesin jälkeen 1980-luvulla

Vuoden 1984 jälkeen Suomessa kestävyysjuoksu alkoi jossain määrin jo hiipua, vaikka joitakin yksittäisiä hyviä tuloksia ja suorituksia tehtiin. Martti Vainion doping-käry latisti tunnelmia.

Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailuissa 24.3.1985 Lissabonissa Tommy Ekblom juoksi 25. sijalle. Joukkuekilpailussakin Suomi oli peräti yhdeksäs.

Sisäratojen Euroopan mestaruuskilpailuissa 3.3.1985 Ateenassa Antti Loikkanen oli 1500 metrin loppukilpailussa kuudes ajalla 3.41,19. 

Ulkoratojen Euroopan mestaruuskilpailuissa Stuttgartissa 26.-31.8.1986 kilpailukiellosta vapautunut Martti Vainio sijoittui 5000 metrin loppukilpailussa kuudenneksi hienolla ajalla 13.22,67 ja 10000 metrillä seitsemänneksi ajalla 28.08,72. Tommy Ekblom sijoittui 3000 metrin estejuoksun loppukilpailussa kymmenenneksi ajalla 8.28,32. Reima Salonen puolestaan sijoittui 50 kilometrin kävelyssä viidenneksi ajalla 3.46.14. Naisten maratonjuoksussa Sinikka Keskitalo oli upeasti neljäs ajalla 2.34.31 ja Sirkku Kumpulainen 19. ajalla 2.45.26. Naisten 10 km:n kävelyssä Mirva Hämäläinen oli kymmenes.

Yleisurheilun 2. maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Roomassa 28.8.-6.9.1987. Martti Vainio, joka oli 2.7. Helsingin World Games -kilpailuissa juossut 10000 metriä upeasti 27.42,65 ja Kuopion Kalevan kisoissa 14.8. soolojuoksuna aikaan 27.52,80, oli jälleen mukana, mutta ei yltänyt mitalivauhtiin. Kaiken lisäksi hänen päämatkallaan 10000 metrin kilpailussa kierroslaskijoille sattui suuri kömmähdys ja Vainio keskeytti kisan kierrosta liian aikaisin ollessaan sillä hetkellä kuudentena. Hän osallistui Roomassa myös maratonille mutta sekin päättyi keskeytykseen. Reima Salonen sijoittui 20 kilometrin kävelyssä kymmenenneksi ja keskeytti 50 kilometrillä. Tuija Jousimaa (ent. Toivonen) oli 10000 metrillä 20. Maratonilla Sinikka Keskitalo oli kahdeksas ajalla 2.35.16. Sari Essayah oli 10 kilometrin kävelyssä 19., Sirkka Oikarinen 23. ja Mirva Hämäläinen 30.

Myös halli-Euroopan mestaruuden 60 metrin aitajuoksussa toistamiseen voittaneen Arto Bryggaren hopeamitali 110 metrin aitajuoksussa oli ainoa Suomen mitali näissä kisoissa.

Martti Vainio Rooman maratonilla. Kuva: Teuvo Mikkonen.

Uusi mailerimme vuoden 1987 EM-sisähallikisoissa 800 metrin pronssin napannut Ari Suhonen juoksi sisäratojen Euroopan mestaruuskilpailuissa 6.3.1988 Budapestissa voittoon hidasvauhtisessa 1 500 metrin kilpailussa ajalla 3.45,72. Alun perin hänen ei pitänyt kilpailla lainkaan 1 500 metrillä, mutta pudottuaan 800 metrillä alkuerissä Suhonen päätti osallistua myös pidemmälle matkalle. Samoissa kisoissa Sari Essayah sijoittui yhdeksänneksi 3000 metrin kävelyssä.

Vuoden 1988 maastojuoksun maailmanmestaruuskisoissa Uuden-Seelannin Aucklandissa 26.3. Ekblom sijoittui vielä paremmin eli sijalle 18. Tuolloin järjestettiin myös naisten maantiejuoksun maailmanmestaruuskilpailuja. Vuoden 1988 kisassa Australian Adeleidessa 20.3. Sinikka Keskitalo oli 21., Päivi Tikkanen 26. ja Sirkku Kumpulainen 32.

Soulin olympiakisat järjestettiin 17.9.-2.10.1988. Kestävyyslajeissa Suomen menestys oli heikkoa. Vaikka Martti Vainio oli juossut Oslossa 2.7. 10000 metriä aikaan 28.02,04 ja voittanut Hämeenlinnassa 7.8. Suomen mestaruuden ajalla 28.30,06, häntä ei silti valittu olympiakisoihin. Reima Salonen sijoittui 20 km:n kävelyssä sijalle 42. ajalla 1.28.25 ja 50 km:n kävelyssä sijalla 18. ajalla 3.51.36. Naisten maratonilla Tuija Jousimaa oli 41. ja Sinikka Keskitalo 42. samalla ajalla 2.43.00. Tapio Korjus (kultaa) ja Seppo Räty (pronssia) keihäänheitossa pitivät Suomen yleisurheilun mitalikannassa.

1980-luvun lopulla tehtiin vielä yksi merkittävä tulos, kun Päivi Tikkanen juoksi Berliinin maratonilla 1.10.1989 ylivoimaiseen voittoon Suomen ennätyksellä 2.28.45. Myös Harri Hänninen juoksi Södertäljessä 7.6.1989 10000 metriä mainiosti 28.00,73.

Suomen kävelyurheilun ja Annemari Sandellin vuosikymmen 1990-luvulla

1990-luvulla yleisurheilun arvokisoja oli tiuhaan tahtiin, ehkä jo liikaakin. Välivuosia ei voinut pitää ja se oli urheilijoille kuluttavaa.

Vuonna 1990 järjestettiin yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut Jugoslavian Splitissä 26.8.-2.9.1990. Risto Ulmala keskittyi vain 5 000 metrin juoksuun, jonka kovavauhtisessa loppukirikamppailussa hän ei kuitenkaan aivan pystynyt mitalivauhtiin, vaan tuloksena oli kuudes sija hyvällä ajalla 13.25,08. Myös Harri Hänninen sijoittui pisteille oltuaan kahdeksas hyvällä ajalla 13.28,22.

Päivi Tikkanen piti päälajinaan 10 000 metrin kilpailua, mutta osallistui sitä ennen myös 3 000 metrin juoksuun, jonka loppukilpailuun hän selvisi helposti. Finaalissa tapahtui hitaan alkuvauhdin myötä kuitenkin tönimistä, jonka seurauksena pari kilpailijaa keskeytti ja Tikkanen sai piikkarista syvän haavan lähelle akillesjännettään. Vammastaan huolimatta Tikkanen kamppaili kärkivauhdissa, mutta joutui loppukirivaiheessa taipumaan kuudenneksi ajalla 8.50,26. Tikkasen jalkaan tullut vamma osoittautui kuitenkin niin pahaksi, että hän joutui keskeyttämään 10 000 metrin kilpailun 5 600 metrin kohdalla.

Kävelykilpailuissa Valentin Kononen ja Juha Väätäisen valmennukseen siirtynyt Sari Essayah tekivät nousujohteiset suoritukset. Vasta kolmatta 50 kilometrin kilpailuaan kävellyt 21-vuotias Kononen oli vielä 30 kilometrin kohdalla kymmenentenä, mutta nousi lopussa kuudenneksi ajalla 4.03.07. Naisten 10 kilometrillä Juha Väätäisen valmennukseen siirtynyt Essayah puolestaan paransi kilpailun loppupuoliskolla sijoituksensa viidenneksi ajalla 45.10. Mirva Hämäläinen sijoittui 23. sijalle ajalla 55.52. 

Miesten 20 km:n kävelyssä Kari Ahonen oli 14. ajalla 1.28.57. Suomella oli edustajat myös 1500 metrillä, jossa Jari Venäläinen jäi alkuerään, sekä 3000 metrin estejuoksussa, jossa Jörgen Salo jäi myös alkuerään, vaikka juoksikin 8.27,98. Miesten maratonilla ei ollut suomalaisia, mutta naisten maratonilla Ritva Lemettinen oli yhdeksäs ajalla 2.39.42.

Päivi Alafrantin yllättävä kultamitali naisten keihäänheitossa "pelasti" Suomen kisat.

Vuoden 1991 kesällä 40-vuotias Martti Vainio ilmestyi yllättäen parin vuoden kilpailutauon jälkeen Hollannin Hengelon 10000 metrin juoksuun 25.6.1991 ja juoksi kilpailun 17. sijalle uudella M40-sarjan maailmanennätyksellä 28.30,88! Vainio juoksi kaudella muutaman kilpailun ja hän voitti jopa Suomen mestaruuden maastojuoksun joukkuekilpailussa 18.5. Saarijärven Pullistuksen riveissä. Melkoinen cameo häneltä!

Yleisurheilun kolmannet maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 23.8.-1.9.1991 Tokiossa. Ne muistetaan yleisurheilun osalta Kimmo Kinnusen ja Seppo Rädyn kaksoisvoitosta keihäänheitossa ja Sari Essayahin pronssista.

Sari Essayah käveli 10 kilometrin kilpailussa aivan loistavasti pronssille tiukassa kisassa samalla ajalla hopeaa ottaneen Ruotsin Madeleine Svenssonin kanssa. Kummankin aika oli 43.13. Voittaja oli Neuvostoliiton Alina Ivanova ajalla 42.57.

Naisten 3000 metrin alkuerässä Päivi Tikkanen selvitti helposti tiensä loppukilpailuun ajalla 9.00,98 sijoittunen kolmanneksi. Finaali juostiin 26.8. ja siinä Tikkanen taisteli jopa mitaleista, mutta jäi lopulta neljänneksi loistavalla ajalla ja Suomen ennätyksellä 8.41,30, jonka Natalie Blomqvist rikkoi vasta 2024. Upea suomalaissuoritus!

Päivi Tikkanen oli yksi suomalaisonnistujista Tokiossa. Kuvassa Tikkanen johtaa Ratinan stadionilla Tampereella 17.6.1991 eliittikisojen 3000 metrin juoksua. Kuva: Finna/JOKA/Jukka Kuusiston kokoelma.

Miesten 5000 metrin kilpailussa Suomen hienoja kestävyysjuoksun perinteitä puolusti ”Coloradon susi” Risto Ulmala (5000 m 13.21,90 ja 10000 m 27.53,00 vuonna 1991), joka juoksi alkuerässään 13.48,86 ja pääsi loppukilpailuun eränsä viidentenä. Loppukilpailussa 1.9. Ulmala juoksi loistavasti sijoittuen peräti seitsemänneksi ajalla 13.33,46. Hän oli eurooppalaisista juoksijoista kolmas. Voittaja oli Kenian Yobes Ondieki ajalla 13.14,45.

"Coloradon susi" Risto Ulmala piti Suomen juoksumainetta yllä. Kuva: Tuntematon kuvaaja.

Valentin Kononen oli Suomen edustajana 50 kilometrin kävelyssä 31.8. Kononen käveli tulevaa enteillen jo hienosti viidenneksi ajalla 4.02.34. Voittaja oli Neuvostoliiton Aleksandr Potashov ajalla 3.53.09. Suomen toinen edustaja Veijo Savikko keskeytti.

Muita suomalaisia juoksuissa olivat Jörgen Salo 3000 metrin estejuoksussa ja Tuuli Merikoski naisten 1500 metrillä. Kumpikin jäi alkueriin.

Barcelonan olympialaisissa 25.7.-9.8.1992 suomalaisten menestys radalla oli vaisu, mutta 10 kilometrin kävelyssä Sari Essayah sijoittui neljänneksi ajalla 45.08. Valentin Kononen puolestaan sijoittui 50 kilometrin kävelyssä seitsemänneksi ajalla 3.57.21. Miesten maratonilla Harri Hänninen sijoittui 11. sijalle ajalla 2.15.19 ja Ritva Lemettinen naisten maratonilla 14.sijalle ajalla 2.41.48.

Ratajuoksuissa Ville Hautala pääsi 3000 metrin estejuoksun välierään, jossa karsiutui ajalla 8.33,69. Risto Ulmala oli harjoitellut vuoristossa itsensä täysin ylikuntoon ja keskeytti kympillä ja putosi 5000 metrin alkuerässään jatkosta ajalla 13.52,52.

Seppo Rädyn hopeamitali miesten keihäänheitossa oli Suomen yleisurheilijoiden paras saavutus.

Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailuissa 28.3.1993 Espanjan Amorebietassa nuori Anne-Mari Sandell juoksi naisjuniorien 4,5 kilometrin maastojuoksussa jo 15. sijalle.

Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Stuttgartissa 13.-22.8.1993.

Naisten 10 kilometrin kävely oli suomalaisten kisasuoritusten huipennus näissä kisoissa. Sari Essayah käveli uransa huippusuoritukseen voittamalla maailmanmestaruuden ajalla 42.59.

10 km:n kävely:

• 1. Sari Essayah Suomi 42.59
• 2. Ileana Salvador Italia 43.08.
• 3. Encarna Granados Espanja 43.21
• 4. Elisabetta Perrone Italia 43.26
• 5. Beate Anders Saksa 43.28

Myös miesten 50 kilometrin kävelyssä päästiin nauttimaan huimasta suomalaissuorituksesta. Valentin Kononen käveli loistavasti hopealle ajalla 3.42.02. Kävelyurheilu oli nyt suomalaisten uusi suosikkilaji yleisurheilussa.

50 km:n kävely:

• 1. Jésus Angel Garcia Espanja 3.41.41
• 2. Valentin Kononen Suomi 3.42.02
• 3. Valeri Spitsyn Venäjä 3.42.50
• 4. Axel Noack Saksa 3.43.50
• 5. Basilio Labrador Espanja 3.46.46

Naisten 3000 metrillä Annemari Sandell juoksi alkuerässään viidenneksi ajalla 8.54,75 ja pääsi loppukilpailuun. Loppukilpailussa 14.8. Sandell sijoittui 13. sijalle ajallaan 8.53,58. Naisten kympillä Päivi Tikkanen juoksi alkuerässä kahdeksanneksi ajalla 32.51,72, mutta keskeytti finaalissa.

Miesten 3000 metrin estejuoksun alkuerässä Ville Hautala oli eränsä yhdeksäs ajalla 8.32,49 eikä päässyt jatkoon. Miesten maratonilla Harri Hänninen oli 30. ajalla 2.28.07. Naisten maratonilla Ritva Lemettinen oli 18. ajalla 2.45.05.

Kun vielä Kimmo Kinnunen otti keihäänheitossa hopeaa, Suomen menestys kisoissa oli loistava.

Sisäratojen Euroopan mestaruuskilpailuissa Pariisissa 11.-13.3.1994 Sari Essayah oli 3000 metrin kävelyssä kuudes ajalla 12.12,80.

Vuoden 1994 yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut pidettiin Suomessa Helsingin Olympiastadionilla 9.–14. elokuuta 1994.

Kisojen kohokohta suomalaisittain oli tietenkin Sari Essayahin upea kultamitali 10 kilometrin kävelyssä kisaennätysajalla 42.37. Seppo Rädyn saavuttama keihäänheiton hopeamitali oli toinen Suomen mitaleista kotikisoissa. 

Naiset 10 km:n kävely:

• 1. Sari Essayah Suomi 42.37
• 2. Annarita Sidoti Italia 42.43
• 3. Jelena Nikolajeva Venäjä 42.43

Sari Essayah kävelemässä Euroopan mestaruuteen. Kuva: Finna/JOKA/Jaakko Julkusen kokoelma.

Kestävyyslajeissa Sami Alanen karsiutui 1500 metrin alkuerässään ajalla 3.43,58. Miesten 5000 metrin juoksussa Risto Ulmala juoksi varsin mainiosti seitsemänneksi ajalla 13.40,84 Saksan Dieter Baumannin voittaessa ajalla13.36,93. Alkuerässä, jossa Ulmala oli neljäs, hän juoksi ajan 13.30,94. 10000 metrin juoksussa Ulmala, joka oli juossut Helsingin World Gamesissa 29.6. ajan 27.57,01, oli 19. ajalla 28.39,26 Espanjan Abel Antónin voittaessa ajalla 28.06,03. Muita suomalaisia ei näillä matkoilla ollut. Miesten maratonjuoksussa Harri Hänninen oli kahdeksas ajalla 2.13.21, Juuso Rainio 45. ajalla 2.21.41 ja Jukka Vähä-Vahe 47.ajalla 2.22.32, Petri Kuusinen 50. ajalla 2.23.13, Teppo Jalonen 58. ajalla 2.27.57 ja Timo-Pekka Kalermo 59. ajalla 2.28.09. Joukkuekilpailussa Suomi oli seitsemäs. Espanjan Martin Fiz voitti juoksun ajalla 2.10.31 ja Espanja voitti myös joukkuekilpailun. 3000 metrin estejuoksussa Ville Hautala oli alkueränsä seitsemäs ajalla 8.35,87 ja putosi jatkosta.

Naisten maratonjuoksussa Ritva Lemettinen oli hienosti kuudes ajalla 2.33,05 ja Kirsi Rauta seitsemäs ajalla 2.33.32. Pia Ruotsalainen oli 33. ajalla 2.45.58 ja Satu Levelä 38. ajalla 2.51.23. Portugalin Manuela Machado voitti ajalla 2.29.54.

Essayahin voittamassa 10 km:n kävelyssä Kaisa Suhonen oli 27. ja Mira Saastamoinen 28. Miesten 20 km:n kävelyssä Antero Lindman oli 21., Jani Lehtinen 22. ja Pauli Pirjetä 23. Miesten 50 kilometrin kävelystä odotettiin mitalia, mutta tällä kertaa Valentin Konosen nesteytysongelmat rasittivat matkan tekoa niin paljon, että hän jäi seitsemänneksi ajalla 3.47.14. Voittaja oli Venäjän Valeri Spitsyn ajalla 3.41.07. Suomalaisista Juha Kinnunen oli 25.

Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 25.3.1995 Ison-Britannian Durhamissa. Seitsemän viikon korkean paikan leirillä Keniassa harjoitellut 18-vuotias Annemari Sandell oli suorastaan jäätävän ylivoimainen naisjuniorien 4,47 km:n maastojuoksussa kenialaisten ja etiopialaisten jäädessä muille sijoille! Sandell oli alusta saakka kärkiporukassa ja viimeisellä kilometrillä hän ja Kenian Keitany irtautuivat muista juoksijoista. Kenialainen veti, mutta 300 metriä ennen maalia Sandell karkasi vastustamattomasti voittoon todella vahvalla juoksulla. Hänen voittoaikansa oli 14.04 ja viimeinen kilometri mentiin jo lähes kolmen minuutin vauhtia ruohikkoisella maastoradalla. Tämä oli kerrassaan huikea suoritus Annemarilta ja suorastaan käsittämätöntä Suomen nykyistä pitkän matkan juoksuakin ajatellen. Sandellin voitto oli toinen suomalaisen voittama mestaruus maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailuissa.

Annemari Sandell voittaa nuorten maailmanmestaruuden. Kuvat: Kalevi Mikkonen (TV-ruudulta).

Naisjuniorit 4,47 km:

• 1. Annemari Sandell Suomi 14.04
• 2. Jebiwot Keitany Kenia 14.09
• 3. Nancy Kipron Kenia 14.17
• 4. Jepkorir Ayabei Kenia 14.21
• 5. Birhan Dagne Etiopia 14.25

Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut kisattiin 5.-13.8.1995 Göteborgissa. Suomen kävelyurheilu oli jälleen voimissaan ja Valentin Kononen voitti 10.8. maailmanmestaruuden 50 kilometrin kävelyssä ajalla 3.43.42. Tämä kisa muistetaan paitsi Vallun voitosta myös siitä, kun hän tavoitti reilun 2,5 tunnin kävelyn jälkeen silloin johdossa olleen Kiinan edustajan Zhaon luoden samalla jäätäviä teräsmieskatseita tähän. Kiinalainen romahti pian kokonaan ja myöhemmin keskeytti kisan. Kononen karkasi reilun kolmen tunnin jälkeen reiluun johtoon, jonka hän piti komeasti maaliin saakka ja saavutti näin uransa hienoimman voiton.

Valentin Konosen huippuhetki Göteborgissa. Kuvat: Kalevi Mikkonen (TV-ruudulta).

50 km:n kävely:

• 1. Valentin Kononen Suomi 3.43.42
• 2. Giovanni Perricelli Italia 3.45.11
• 3. Robert Korzeniowski Puola 3.45.57
• 4. Miguel Angel Rodríguez Meksiko 3.46.34
• 5. Jesús Ángel Garcia Espanja 3.48.05.

Naisten 10 kilometrin kävelyssä 7.8. Sari Essayah tuli maalisuoralla kolmantena selvässä johdossa, mutta Venäjän edustaja suorastaan juoksi hänen ohitseen viimeisillä metreillä. Näin Sari jäi neljänneksi ajalla 42.20. Suomalaiset ja monet muutkin kävelyn seuraajat olivat raivoissaan, sillä venäläisen suoritus olisi kaiken järjen mukaan pitänyt hylätä, mutta näin ei tapahtunut. Kisan voittoon pyyhälsi Venäjän Irina Stankina ajalla 42.13.

Muita kestävyyslajien suorituksia olivat Päivi Tikkasen juoksu 5000 metrillä, jossa hän jäi alkuerien jälkeen sijalle 21. ajallaan 15.38.25 eikä päässyt loppukilpailuun. Naisten 10000 metrin finaalissa Annemari Sandell juoksi mainiosti yhdeksänneksi ajalla 31.54,29. Voiton nappasi Portugalin Fernanda Ribeiro ajalla 31.04,99. Miesten vastaavilla matkoilla ei ollut suomalaisedustuista ollenkaan. Ville Hautala oli jälleen mukana 3000 metrin estejuoksussa juosten alkuerästään jatkoon ajalla 8.29,06. Välierässä tie nousi pystyyn ajalla 8.31,37, joka riitti erässä vasta seitsemänneksi.

Muita Suomen mitalisteja Göteborgissa olivat "Kemin keiju" Mika Halvari (hopea) kuulantyönnössä ja Mikaela Ingberg (pronssi) naisten keihäänheitossa.

Maastojuoksun Euroopan mestaruuskilpailut juostiin Ison-Britannian Alnwickissa 2.12.1995. Voimakas ja maastossa hyvin juokseva Annemari Sandell oli nyt mukana naisten sarjan 4,3 kilometrin juoksussa. Sumuisessa säässä melko raskaalla ruohoreitillä Sandell otti kärkipaikan jo ensimmäisellä kierroksella. Hänen vetonsa oli niin kovaa, että vain Ruotsin Wedlund pysyi mukana. Vähän ennen viimeistä kierrosta Sandell kiristi vauhtia ja ruotsalainen putosi peesistä. Loppusuoralla Sandell oli jo täysin ylivoimainen ja suomalaisten riemuksi hän voitti Euroopan mestaruuden ajalla 13.52. 

Annemari Sandell sumuisessa Alnwickissa Euroopan mestaruuteen. Kuva: Kalevi Mikkonen (TV-ruudulta)

Kisan jälkeen Sandell kommentoi: 

- Juoksu sujui yllättävän helposti. Ensin en uskaltanut lähteä ihan täysillä, mutta kun kiristin vauhtia, vain Wedlund pystyi seuraamaan. Olihan se hienoa, kun huomasin, että voitto tulee. Tarkoitus on jatkaa harjoittelua Keniassa olympialaisia varten.

Miesten kisassa Juuso Rainio oli 35., Kari Pietarinen 53.. Tuomo Keski-Ojala 61., Pasi Jeremejeff 68., Teppo Jalonen 77., Jukka Tammisuo 86. ja joukkuekilpailussa Suomi oli 14.

Naiset 4,3 km:

• 1. Annemari Sandell Suomi 13.52
• 2. Sara Wedlund Ruotsi 14.07
• 3. Nina Belikova Venäjä 14.09
• 4. Elena Fidatov Romania 14.10
• 5. Alla Zhilyaeva Venäjä 14.17

Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut kisattiin 23.3.1996 Etelä-Afrikan Stellanboschissa. Annemari Sandell, joka vieläkin kilpaili naisjuniorien sarjassa, juoksi jälleen huikean kilpailun sijoittuen juniorien 4,22 kilometrin juoksussa hopealle ajalla 13.32. Voittoon kiri tällä kertaa Etiopian Kutre Dulecha ajalla 13.27. Kilpailussa 12 parhaan joukossa oli kenialaisten ja etiopialaisten lisäksi vain kaksi muiden maiden edustajaa. Joukkuekilpailussa Suomi sijoittui 14. sijalle.

Naisjuniorit 4,22 km:

• 1. Kutre Dulecha Etiopia 13.27
• 2. Annemari Sandell Suomi 13.32
• 3. Jepkorir Ayabei Kenia 13.35
• 4. Nancy Kipron Kenia 13.49
• 5. Edna Kiplagat Kenia 13.50
• 74. Johanna Risku Suomi 15.34
• 98. Johanna Raja-aho Suomi 16.26
• 103. Marja Loukkola Suomi 16.46

Annemari Sandell juoksi myös radalla hienosti tehden 8.7. 5000 metrin Suomen ennätyksen ja maailmanluokan tuloksen 14.56,22 Tukholmassa sekä 29.6. Bergenissä mainion tuloksen 8.48,36 3000 metrillä.

Annemari Sandell vauhdissa radalla. Kuva: Wikipedia/Lax.

Kesäolympialaiset pidettiin 19.7.-4.8.1996 Yhdysvaltain Atlantassa. Kestävyysjuoksijoita ei Suomi kisoihin monta lähettänyt. Naisten 10000 metrin juoksussa Annemari Sandell juoksi alkuerästä jatkoon Suomen ja nuorten Euroopan ennätysajalla 31.40,42. Loppukilpailussa Sandell juoksi ihan hyvin sijoittuen kovassa seurassa 12. sijalle ajalla 32.14,66. Risto Ulmala juoksi maratonin, mutta joutui keskeyttämään. Naisten maratonilla Kirsi Rauta myös keskeytti. Kävelyssä Suomella oli mitalitoiveita, mutta naisten 10 kilometrillä Sari Essayah sijoittui vasta 16. sijalle ajallaan 45.02. Miesten 50 kilometrin kävelyssä Valentin Kononen oli Robert Korzeniowskin ajalla 3.43.30 voittamassa kilpailussa seitsemäs ajalla 3.47.40. Antero Lindman oli 30. ajalla 4.07.58 ja Jani Lehtinen keskeytti.

Keihäänheittäjät pitivät Suomen yleisurheilun mitalikannassa, kun Heli Rantanen voitti naisten keihäänheiton ja Seppo Räty sijoittui kolmanneksi miesten keihäänheitossa.

Maastojuoksun Euroopan mestaruuskilpailut juostiin 15.12.1996 Belgian Charleroissa. Tällä kertaa Annemari Sandell otti naisten 4,55 kilometrin juoksussa hienosti pronssia ajalla 17.19. Voittoon juoksi nyt Ruotsin Sara Wedlund ajalla 17.04. Tuija Toivonen oli 45. ja Maija Kukkohovi 48. Joukkuetuloksissa Suomi oli 11. Miesten kilpailussa Ville Hautala oli 26., Juuso Rainio 45., Jukka Savonheimo 48., Jussi Utriainen 54., Santtu Mäkinen 67., Marko Kotila 83. ja joukkuekilpailussa Suomi oli 11.

Naiset 4,55 km:

• 1. Sara Wedlund Ruotsi 17.04
• 2. Julia Vaquero Espanja 17.14
• 3. Annemari Sandell Suomi 17.19
• 4. Elena Fidatov Romania 17.24
• 5. Albertina Dias Portugali 17.29

Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut kilpailtiin 23.3.1997 Italian Torinossa. Annemari Sandell oli mukana naisten 6,6 km:n juoksussa. Hän sijoittui varsin hyvin eli 15. sijalle ajallaan 21.38.

Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 1.-10.8.1997 Ateenassa. Suomen menestys kestävyyslajeissa oli vaatimatonta.

Naisten 10000 metrin finaalissa Annemari Sandell sijoittui 15. sijalle 33.00,11. Naisten 1500 metrin alkuerissä juoksi Monika Rönnholm-Kinnunen ajan 4.11,71 ja putosi jatkosta. Miesten 5000 metrillä alkuerissä juoksi Samuli Vasala vaatimattomasti 14.10,92 ja ei mennyt jatkoon. Kävelyssä oli mukana vain Valentin Kononen, joka sijoittui 50 kilometrin kävelyssä yhdeksänneksi ajalla 3.53.40. Sari Essayah oli jo lopettanut kilpaurheilun ja siirtynyt politiikan kilpakentälle.

Suomen ainoan mitalin saavutti Valko-Venäjän edustusasun Suomi-paitaan vaihtanut Eduard Hämäläinen miesten 10-ottelussa.

Maastojuoksun Euroopan mestaruuskilpailuissa Portugalin Oeirasissa 14.12.1997 Annemari Sandell oli naisten 10 km:n juoksussa neljäs. Miesten kilpailussa Pasi Mattila oli 33., Santtu Mäkinen 54., Jukka Savonheimo 66., Visa Orttenvuori 75., Jussi Virtanen 77. ja miesten joukkuetuloksissa Suomi oli 13. Miesjuniorien joukkuekilpailussa Suomi sijoittui viidenneksi ja naisjunioreiden joukkuekilpailussa kuudenneksi.

Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut olivat 21.3.1998 Marokon Marrakeshissa. Annemari Sandell juoksi naisten 8 km:n kilpailussa 48. sijalle. Naisjuniorien kilpailussa Suomen Tuula Laitinen oli mukavasti 21. sijalla ja Suomi joukkuekilpailussa peräti kuudentena.

Yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut järjestettiin 18.-23.8.1998 Budapestissa. Suomalaisten menestys kestävyysmatkoilla oli nyt varsin hyvä.

Valentin Kononen oli jälleen hyvässä kilpailuvireessä ja käveli hopeaa 50 kilometrin kävelyssä ajalla 3.44.29. Antero Lindman oli 15. ajalla 3.58.45.

Kävelykisa käynnissä. Oik. Oleg Ishutkin, Robert Korzeniowski, Santiago Perez, Valentin Kononen ja Tomasz Lipiec. Kuva: Wikipedia/Lax.

Ratkaisun hetkiä. Korzeniowski kärjessä, Plotnikov ja Kononen seuraavat. Kuva: Wikipedia/Lax.

50 km:n kävely:

• 1. Robert Korzeniowski Puola 3.43.51
• 2. Valentin Kononen Suomi 3.44.29
• 3. Andrei Plotnikov Venäjä 3.45.53
• 4. Mikel Odriozola Espanja 3.47.24
• 5. Tomasz Lipiec Puola 3.48.05.
• 15. Antero Lindman Suomi 3.58.45

Valentin Kononen, hopeamitalimies. Kuva: Wikipedia/Lax.

Naisten 5000 metrin kilpailussa Annemari Sandell sijoittui uransa parhaalla ratamatkojen suorituksellaan peräti viidenneksi ajalla 15.20,78. Myös 10000 metrin kilpailussa hän juoksi mainiosti seitsemänneksi ajalla 32.22,50. Miesten 5000 metrillä Samuli Vasala onnistui hienosti sijoittumalla kuudenneksi ajalla 13.40,68. Miesten maratonilla Harri Hänninen sijoittui 14. sijalle ajallaan 2.15.13 ja 3000 metrin estejuoksun alkuerissä juoksi Ville-Veikko Sainio pudoten jatkosta ajalla 8.52,23.

Eduard Hämäläinen (hopea) 10-ottelussa ja Mikaela Ingberg (pronssi) naisten keihäänheitossa olivat muut Suomen mitalistit.

Maastojuoksun Euroopan mestaruuskilpailuissa Italian Ferrarassa 13.12.1998. Annemari Sandell juoksi hopeaa naisten 5,6 km:n kilpailussa, jonka voitti Ison-Britannian Paula Radcliffe.

Naiset 5,6 km:

• 1. Paula Radcliffe Iso-Britannia 18.07
• 2. Annemari Sandell Suomi    18.10
• 3. Olivera Jevtic Serbia-Montenegro 18.11
• 4. Fernanda Ribeiro Portugali 18.19
• 5. Helena Sampaio Portugali 18.26

Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailuissa 27.-28.3. 1999 Belfastissa Annemari Sandell sijoittui ensin 27.3. naisten 8 km:n juoksussa 22. sijalle. Seuraavana päivänä juostussa naisten lyhyen matkan (4,2 km) kilpailussa Annemari Sandell teki historiaa ottamalla pronssia ajalla 15.17. Näin Annemari pystyi mitalille myös naisten sarjassa aikaisempien juniorimitalien lisäksi. Suomalaiset eivät ehkä ole koskaan tarpeeksi arvostaneet Annemarin suorituksia maastojuoksussa, sillä niin kovia nuo mitalisijoitukset ovat, että näistä voi syystäkin olla ylpeä. Hänen parhaat vuotensa osuivat 1990-luvulle, vaikka hän jatkoi juoksijan uraansa ihan viime vuosiin saakka. Hänen kannaltaan oli harmillista, että olympiakisoissa ei enää ollut maastojuoksua ohjelmassa. Naisjuniorien kisassa Minna Myllykoski sijoittui parhaana suomalaisena 25. sijalle ja joukkuekilpailussa Suomi oli yhdeksäs. Miesjuniorien joukkuekilpailussa Suomi sijoittui 19. sijalle.

Naiset 4,2 km:

• 1. Jackline Maranga Kenia 15.09
• 2. Yamna Belkacem Ranska 15.16
• 3. Annemari Sandell Suomi 15.17
• 4. Kathy Butler Kanada 15.30
• 5. Restituta Joseph Tansania 15.31

Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin tällä kertaa Espanjan Sevillassa 20.-29.8.1999. Kestävyyslajien menestys oli suorastaan kehno suomalaisittain.

Miesten 5000 metrillä oli jälleen mukana Samuli Vasala mutta huonolla menestyksellä sijoittuen alkuerissä 16. sijalle ajalla 14.11,20 pudoten jatkosta. Naisten vastaavalla matkalla Annemari Sandell putosi myös jatkosta sijoittuen erässään kahdeksanneksi ajalla 15.41,23. Kympin kisassa hän keskeytti. 50 kilometrin kävelyssä Valentin Kononen keskeytti.

Aki Parviaisen kultamitali keihäänheitossa oli suomalainen kohokohta.

Maastojuoksun Euroopan mestaruuskilpailut juostiin Slovenian Velenjessä 12.12.1999. Naisten ja miesten sarjoissa ei ollut suomalaisia. Miesjuniorien kilpailussa Suomen Turo Inkiläinen yllätti loistavalla juoksulla sijoittuen kovassa kiritaistossa pronssille jättäen taakseen mm. erään Mo Farahin! Naisjuniorien kilpailussa Minna Myllykoski oli hienosti seitsemäs ja Suomi joukkuekilpailussa kuudes.

Miesjuniorit:

• 1. Hans Janssens Belgia 23.00
• 2. Guillaume Eraud Ranska 23.12
• 3. Turo Inkiläinen Suomi 23.12
• 4. Martin Pröll Itävalta 23.15
• 5. Mo Farah Iso-Britannia 23.18

 

Suomen tilasto 1980 - 1999: 5000 metriä

• 13.20,07 Martti Vainio -83                     
• 13.21,90 Risto Ulmala -91                     
• 13.22,00 Kaarlo Maaninka -80              
• 13.27,76 Antti Loikkanen -84                
• 13.28,17 Samuli Vasala -98       
• 13.28,22 Harri Hänninen -90  
• 13.28,56 Tommy Ekblom -87  
• 13.30,88 Lasse Virén  -80        
• 13.31,56 Ari Paunonen -87       
• 13.34,23 Matti Valkonen  -87     
• 13.36,06 Hannu Okkola  -83     
• 13.36,06 Santtu Mäkinen -97  
• 13.36,19 Pasi Mattila     -97    
• 13.39,31 Seppo Liuttu    -84 
• 13.39,58 Ilkka Äyräväinen  -82  
• 13.39,87 Jörgen Salo    -91  
• 13.40,63 Håkan Spik     -81 
• 13.40,98 Marko Kotila   -97   
• 13.41,66 Kari Kananen   -86  
• 13.42,37 Vesa Kähkölä  -81 
• 13.43,45 Esa Liedes     -83 
• 13.44,85 Jari Hemmilä   -83   
• 13.45,77 Lars Sörensen   -83   
• 13.46,53 Jukka Tammisuo -92     
• 13.46,62 Henrik Sandstöm -82    
• 13.46,77 Visa Orttenvuori  -92        
• 13.47,77 Markku Laine   -81           
• 13.49,59 Jukka Valkama   -85            
• 13.49,87 Olof Salmi       -81              

Suomen tilasto 1980 - 1999: 10000 metriä

• 27.42,51 Martti Vainio            -82                   
• 27.44,28 Kaarlo Maaninka     -80                  
• 27.50,46 Lasse Virén              -80
• 27.53,00 Risto Ulmala            -91
• 28.00,73 Harri Hänninen        -89
• 28.06,59 Seppo Liuttu             -84
• 28.08,31 Håkan Spik               -81
• 28.21,74 Jari Hemmilä            -84
• 28.23,13 Tommy Ekblom        -83
• 28.24,82 Matti Valkonen         -88
• 28.25,16 Ari Paunonen            -87
• 28.28,74 Martti Kiilholma        -80
• 28.29,54 Vesa Kähkölä            -84
• 28.30,53 Esa Liedes                 -84
• 28.32,38 Hannu Okkola            -82
• 28.34,75 Vesa Siivonen            -87
• 28.35,61 Ismo Toukonen          -82
• 28.42,70 Pasi Mattila                -96
• 28.42,77 Antti Loikkanen          -84
• 28.43,78 Santtu Mäkinen          -93
• 28.44,37 Olof Salmi                  -84
• 28.44,52 Pertti Tiainen              -81
• 28.46,12 Henrik Sandström      -82
• 28.53,31 Kari Kananen             -86
• 28.53,36 Jari Nurmisto              -86
• 28.55,46 Visa Orttenvuori         -94
• 28.56,2 Jörgen Salo                  -91

 Martti Vainion parhaat 10000 metrin ajat:

• Praha     27.30.99            29 AUG 1978 
• Ateena   27.42.51            06 SEP 1982     
• Helsinki  27.42.65            02 JUL 1987     
• Oslo       27.44.57            05 JUL 1986     
• Oslo       27.45.50            11 JUL 1981     
• Rooma   27.48.62            04 SEP 1981      
• Kuopio   27.52.80            14 AUG 1987  
• Helsinki  27.59,7              27 JUN 1978