Suomen kestävyysjuoksu 1970-luvulla - nousu maailman huippumaiden joukkoon, osa 1, vuodet 1970 - 1974

© Kalevi Mikkonen 2024

Suomen kestävyysjuoksun historian vaiheiden selvittely on edennyt nyt 1970-luvulle, jolloin Suomi nousi sekä ihan huipun osalta myös tilastollisessa laajuudessa aivan maailman huippumaiden joukkoon. Menestys oli niin valtava, että vuosikymmen piti jakaa kahteen artikkeliin. Aiemmassa artikkelissa päästiin 1960-luvun lopulle, jolloin nähtiin jo ensimmäiset merkit Suomen kestävyysjuoksun uudesta tulemisesta, mm. Jouko Kuhan huikeassa 3000 metrin estejuoksun maailmanennätysjuoksussa vuonna 1968 ja sellaisten juoksijoiden kuin Juha Väätäinen ja Lasse Virén nousussa kansalliselle huipulle.

Tason nousu vuonna 1970

Vuonna 1970 ei ollut arvokisoja, mutta tason nousu Suomen kestävyysjuoksussa oli jo havaittavissa. Suomi-Ranska -yleisurheilumaaottelussa 27.-28.6. Oulun Raatin kentällä, jossa olin silloin maaottelua katsomassa, mm. Brasiliassa talven aikana harjoitellut Juha Väätäinen juoksi kotiyleisön hurratessa 10000 metrillä uuden Suomen ja Pohjoismaiden ennätyksen ja silloisen maailman kärkiajan ajalla 28.19,6. Kestävyysjuoksun ystäville se oli mannaa, sillä vihdoinkin suomalainen kestävyysjuoksija juoksi 10000 metrillä maailman kärkiajan! Kympin lisäksi Väätäinen juoksi kesällä myös 5000 metriä ennätysaikaansa 13.43,2. Muutoin juoksut jäivät sillä kaudella vähiin, sillä hänen kipeä akillesjänteensä operoitiin kauden jälkeen. Samassa maaottelujuoksussa myös Seppo Tuominen alitti 29 minuutin rajan ajalla 28.54,8. Tuominen oli jo toukokuussa juossut Varsovassa ennätyksekseen ja Suomen ennätykseksi 28.51,8.

Seppo Tuominen oli koko 1970-luvun yksi Suomen parhaimmista juoksijoista.

Suomalaisjuoksijoista varminta kuntoa esitti Mikko Ala-Leppilampi, joka voitti 5000 metrin Suomen mestaruuden ja juoksi saman matkan Suomen ennätyksen Helsingissä 24.8. ajalla 13.40,2.  Hän voitti myös 3000 metrin esteiden Suomen mestaruuden ajalla 8.42,0 sekä maastojuoksun lyhyen reitin mestaruuden. Ruotsi-maaottelussa Ala-Leppilampi voitti 10 000 metrin juoksun ennätyksellään 28.55,2 ja Tšekkoslovakia - Suomi -maaottelussa esteet 8.40,8. Lasse Virénin kauden paras 5000 metrillä oli 13.43,0 ja 10000 metrillä 29.15,8.

Suomen tilasto 1970: 10000 m

1                    28:19.6h SE                     Juha Väätäinen               27.6.1970

2                    28:51.8h SE                     Seppo Tuominen             1.5.1970

3                    28:55.2h                            Mikko Ala-Leppilampi      5.9.1970

4                    29:02.0h                            Rauno Mattila                  5.9.1970

5                    29:08.2h                            Seppo Nikkari                 1.5.1970

6                    29:15.8h                            Lasse Virén                    19.9.1970

7                    29:22.4h                            Pekka Tiihonen               14.8.1970

8                    29:23.2h                            Jouko Kuha                      7.7.1970

9                    29:25.2h                            Markku Salminen            14.8.1970

10                  29:34.6h                            Tapio Kantanen               27.9.1970

                     

Miesten 1500 metrin juoksussa Pekka Vasala juoksi 1500 metrin ennätyksekseen ajan 3.41,0 ja kesän kärkiaikaan myöhään syyskuussa Prahassa Tšekkoslovakia - Suomi -maaottelussa. Maratonilla kauden kärki oli Pentti Rummakon SE-aika 2.14.59 Bostonin maratonilla, jolloin sijoittui hienosti neljänneksi. Syyskuussa juostussa kovatasoisessa ja arvostetussa Rude Pravo -lehden katujuoksussa Prahassa voittoon juoksi Seppo Tuominen, Rauno Mattila oli toinen, Mikko Ala-Leppilampi viides ja Jouko Kuha 16. Joukkuekilpailun voitti Suomi ylivoimaisesti. Tämä oli hieno päätös kaudelle, joka oli paras juoksukautemme vuosikausiin.

Seppo Tuominen (nro 84) voitti arvostetun Rude Pravo -lehden juoksun. Vieressä mm. Belgian huippujuoksija Gaston Roelants (nro 4).

Helsingin EM-kisavuosi 1971

Helsingissä järjestettävät Euroopan mestaruuskilpailut vauhdittivat suomalaista yleisurheilua koko kesän. Kausi alkoi jo Espanjan San Sebastiánin epävirallisilla maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailuilla 20.3.  Pekka Päivärinta juoksi  kisan 11. sijalle. Joukkuekilpailussa Suomi oli 8. 

Toukokuussa Lasse Virén juoksi Roomassa 13.35,2. Helsingin World Games -kisoissa sävähdytti Pekka Vasala, joka juoksi 1500 metrin voittoon SE-ajalla 3.38,6 voittaen Kenian Kipchoge Keinon ja liudan maailman huippujuoksijoita. Samoissa kisoissa Lasse Virén juoksi 10000 metriä 22-vuotiaiden SE-tulokseen 28.17,4 ja Seppo Tuominen, joka oli 22.6. Helsingissä vienyt Suomen ennätyksen Juha Väätäiseltä ajalla 28.17,2, juoksi myös jälleen hyvän ajan 28.19,2.

Juha Väätäinen, joka oli akillesjänneleikkauksen jälkeen jälleen päässyt huippukuntoon harjoitellen Brasiliassa yli 1000 kilometrin kuukausiannoksia, oli Ranskan Pyreneiden Font Romeyn korkean paikan leiriltä tulossa takaisin Suomeen antamaan Suomen Urheiluliiton vaatimia näyttöjä EM-kisoja varten. Hän juoksi 20.7.1971 uuden 3000 metrin Suomen ennätyksen Helsingissä ajallaan 7.56,4 ja lopullinen näyttö tapahtui Oulussa järjestetyissä Kalevan kisoissa 23.7.1971, jolloin hän juoksi uuden 10000 metrin Suomen ja Pohjoismaiden ennätyksen ajallaan 28.12,8. Olin silloinkin paikalla seuraamassa Kalevan kisoja, ja Juha Väätäisen juoksu oli ilman muuta koko kisojen suurin kohokohta.

10 000 m Kalevan kisat 23.7.1971:

1) Juha Väätäinen 28.12,8 (SE), 2) Seppo Tuominen 28.37,2, 3) Seppo Matela 28.40,6, 4) Rauno Mattila 28.43,0, 5) Seppo Nikkari 29.17,6, 6) Matti Vuorenmaa 29.24,6, 7) Olavi Suomalainen 29.30,4, 8) Esko Huttunen 29.47,0, 9) Timo Yli-Kantola 29.48,4, 10) Paavo Leiviskä 29.48,8.

Samoissa hyvätasoisissa kisoissa (23.-25.7.) 5000 metrin Suomen mestaruuden voitti yllättäen Rune Holmén ennätyksellään 13.43,6, jolla lunasti lipun EM-kisoihin. Kisan toiseksi kiri Lasse Virén ajalla 13.44,4 ja kolmanneksi Mikko Ala-Leppilampi ajalla 13.46,4. Estejuoksussa oli kova ja tasainen kilpailu, jonka voitti silloin uusi nimi Pekka Päivärinta ajalla 8.34,0. Toiseksi juoksi Tapio Kantanen samalla ajalla ja kolmanneksi Ala-Leppilampi ajalla 8.36,0. Kaikki valittiin EM-kisoihin. Jouko Kuha oli neljäs ajalla 8.37,2 ja Hannu Partanen viides ajalla 8.37,8.

Tulevat suurjuoksijat Pekka Päivärinta ja Tapio Kantanen Oulun SM-kisan jälkeen.

Helsingin Euroopan mestaruuskilpailut 10.-15.8. nostattivat suomalaisissa yleisurheiluhuumaa etenkin Juha Väätäisen osalta. Kisat avasi presidentti Urho Kekkonen ja niitä seurasi 197 041 maksanutta katsojaa. Väätäinen osallistui sekä 10000 metrin että 5000 metrin kilpailuihin. Elokuun 10. päivänä käytiin 45000 katsojan täyttämällä olympiastadionilla 10000 metrin kilpailu, joka on edelleen loistavimpia kilpailuja tällä matkalla. David Bedford veti juoksua suurimman osan matkaa, ja 5000 metrin väliaika oli 13.54. Kuuden kilometrin kohdalla Väätäinen käväisi kierroksen verran kärjessä ja stadionilla puhkesi kuin hirmumyrsky suomalaiskatsojien osoittaessa suosiotaan. Viimeisen kierroksen alkaessa kuuden hengen joukko oli vielä kasassa. Väätäinen aloitti hirmuisen kirin n. 350 metriä ennen maalia yleisön korvia huumaavan kannustuksen siivittämänä. Vain Itä-Saksan Jürgen Haase pystyi vastaamaan Väätäisen kiriin, mutta hän ei voinut mitään Väätäisen kovalle vedolle ja niin Julma-Juha nappasi riemukkaasti Euroopan mestaruuden suomalaisten juhliessa niin villisti, että ajanottajien ja kierroslaskijoiden pasmatkin sekosivat hetkeksi. Väätäisen loppuaika oli uusi Suomen ennätys 27.52,78. Viimeisen kierroksen Väätäinen pinkoi varhaisen pikajuoksijan tyyliinsä aikaan 52,8 – 53,8 eri kellottajista riippuen, vaikka varsinainen kirivaihe oli se reilut 300 metriä. Viimeisen 1000 metriä Väätäinen juoksi 2.34 ja viimeisen 1500 metriä 3.48 tuossa juoksussa!

Kympin viimeinen kierros. Bedford kärjessä, Väätäinen ja Haase valmiudessa.

Etukäteen suomalaiset pelkäsivät David Bedfordia. Kisan jälkeen Väätäinen kertoi: 

”Olen jo kauan tiennyt, että Haase on ehdottomasti vaarallisin vastustaja. Hän on loistava taktikko, jonka muuten tämäkin juoksu hyvin osoitti. Päätin ennen juoksua, että Bedford saa olla omissa oloissaan, en lähde hänen kanssaan leikkimään. Mutta niin siinä sitten kävi, että en malttanut olla kuuden kilometrin paikkeilla nykäisemättä kärkeen ja siinä samalla tuli sitten vähän vinkattua pojalle, että tule nyt. Se oli tietysti aivan turhaa, juoksun aikana on keskityttävä ajattelemaan vain kilpailua, muuten menee pieleen. Halusin kokeilla Bedfordin reaktiota nykäykselläni. Se oli kenties uhkarohkeata, ajattelin yleisön taas puhisevan, että nyt se menee pilaamaan mahdollisuutensa. Koe oli kuitenkin hyödyllinen, sillä se osoitti, että Bedfordin hermot eivät pitäneet. Jotkut sanoivat minulle kilpailun jälkeen, että mene nyt sanomaan Bedfordille muutama isällinen sana. Minkä vuoksi? Olisiko minun pitänyt mennä tekemään miehen olo vielä vaikeammaksi. Tappiossa on aina riittävästi kestämistä.”

Väätäinen jatkoi: ”Odotin Haasea, odotin hänen tekevän jotakin 800 metriä ennen maalia. Kun sitten viimeiselle kierrokselle lähdin, se oli Haaselle isku, jonka tiesin vaikuttavan tappavasti. Sain yliotteen, tarkkailijan aseman, katselin koko ajan kirin aikana jostakin tuolta silmäkulmasta tilannetta ja ajattelin, että olen nopeampi kuin Haase. Muutamia metrejä ennen maalia, ehkä noin viisikymmentä, minulla oli ensimmäistä kertaa todellinen uskonpuute. En ollut väsynyt, mutta jalat vain eivät enää toimineet nopeammin. Se oli todella inhoittava hetki. Ajattelin siinä, että jos kaveri nyt menee, en pysty enää vastaamaan.”

Väätäinen kertoi vielä, että tunne voittamisen jälkeen oli yllättävän lattea. Siinä ei ollut mitään uutta, sillä hän oli käynyt nuo samat hetket niin lukemattomia kertoja mielikuvaharjoituksissa, että kaikki oli oikeastaan viimeistä piirtoa myöten tuttua.

Suomalaisista Seppo Tuominen sijoittui juoksun kahdeksanneksi huippuajalla 28.18,0 ja sijoitukseensa pettynyt Lasse Virén sijalle 17. ajalla 28.33,2.

Väätäisen voitto sekoitti myös kokeneet suomalaiset toimitsijat ja ajanottajat, joilla meinasi mopo karata yleisessä hulinassa ja tulla kaikkien aikojen moka! Ajanottoryhmän johtaja Kari Rahkamo kuitenkin vakuutti, että vaikka juoksun lopputulosten selvittäminen kesti kauan, jokainen aika oli ehdottomasti oikein. Onneksi kaikille juoksijoille oli otettu kierrosajat jokaisen kierroksen jälkeen, ja videota ja sähköistä ajanottoa tarkastellen lopulta kaikki selvisi.

Neljä päivää myöhemmin oli 5000 metrin finaali, josta suomalaiset odottivat Väätäiseltä jälleen mestaruutta. Eikä hän pettänytkään odotuksia vaan voitti toisen Euroopan mestaruutensa ennen kovina kirimiehinä tunnettuja Ranskan Jean Wadouxia ja Länsi-Saksan Harald Norpothia. Väätäisen voittoaika oli uusi Suomen ennätys 13.32,48. Viimeisen kierroksen Väätäinen tykitti tällä kertaa aikaan 53,0 ja viimeisen kilometrin 2.28,1. Lasse Virén sijoittui vitosella seitsemänneksi ajalla 13.38,6 ja Rune Holmén sijalle 12. lähes ennätyksellään 13.46,6. Vuoden 1970 Track & Field Newsin rankingissa Väätäinen sijoitettiin ykköseksi molemmilla matkoilla. Hänet valittiin myös Euroopan parhaaksi urheilijaksi.

Helsingin EM-kisojen 5000 metriä. Viimeinen kierros  alkaa.  Kärjessä hopeamitalimies Ranskan Jean Wadoux. Keskellä voittaja Juha Väätäinen ja Lasse Virén, joka sijoittui seitsemänneksi.

Mikko Ala-Leppilampi juoksi 3000 metrin estejuoksun alkuerässä ajan 8.28,96 sijoittuen toiseksi ja loppukilpailussa hän sijoittui viidenneksi ajalla 8.30,94. Ala-Leppilampi juoksi loppukilpailussa rohkeasti. Hän oli välillä aivan voitossakin kiinni tai ainakin mitalisijassa, mutta loppu ei tullut niin hyvin ja hän jäi viidenneksi, mikä oli hyvä sijoitus sekin. Mies itse oli toki kovin pettynyt, sillä hän oli tähdännyt paljon kovempaan suoritukseen. Pekka Päivärinta juoksi 11. sijalle ajalla 8.55,4 kaaduttuaan jo ensimmäisellä vesiesteellä. Kantanen jäi alkuerään ajalla 8.36,0. 

Mikko Ala-Leppilampi.

Toiveikkaana kilpailuun lähtenyt Pekka Vasala selvitti tiensä 1500 metrin loppukilpailuun näennäisen helposti, mutta loppukilpailussa viimeisellä kierroksella tie nousi pystyyn, kun muut laittoivat kirivaihteen päälle 300 metriä ennen maalia. Vasala jäi lopulta yhdeksänneksi ajalla 3.41,5. 

Pekka Vasala (vas.) 1500 metrin välierässä.

Miesten maratonilla Pentti Rummakko sijoittui kuudenneksi ajalla 2.17.58,8 ja Kalle Hakkarainen yhdeksänneksi ajalla 2.18.45,0. Seppo Tuominen keskeytti. Huippukuntoinen Juha Väätäinen olisi halunnut juosta myös maratonin, mutta Urheiluliiton johtajat eivät myöntyneet siihen.

Vahvan juoksukauden yksi kohokohta oli myös Lasse Virénin hieno 5000 metrin Suomen ennätys 13.29,8 22.8. Heinolassa ja Seppo Tuomisen 20 km:n SE-aika 59.05,8 ja tunninjuoksun SE 20296 metriä 2.10. Colombesissa Ranskassa. Tuomisen ajat ovat Suomen ennätyksiä vieläkin. Virén ja Tuominen juoksivat kaksoisvoiton Prahan Rude Pravo -katujuoksussa syyskuussa. Seppo Nikkari juoksi neljänneksi Fukuokan maratonilla 5.12. ajalla 2.16.21,4.

Seppo Nikkari (oik. laidassa) Fukuokan maratonilla.

Suomen tilasto 1971: 10000 m

1                    27:52.78 SE                      Juha Väätäinen               10.8.1971

2                    28:17.2h SE                     Seppo Tuominen             22.6.1971

3                    28:17.4h SE22                 Lasse Virén                      1.7.1971

4                    28:36.6h                            Rauno Mattila                  11.9.1971

5                    28:40.6h                            Seppo Matela                   23.7.1971

6                    29:01.8h                            Mikko Ala-Leppilampi      30.6.1971

7                    29:03.2h                            Tapio Kantanen               18.9.1971

8                    29:17.6h                            Seppo Nikkari                  23.7.1971

9                    29:24.0h                            Jouko Kuha                      11.9.1971

10                  29:24.6h                            Matti Vuorenmaa               23.7.1971

Maailman tilasto 1971.

Olympiavuosi 1972

Siirryttäessä olympiavuoteen 1972 suomalaisten odotukset olivat nousemassa lähes pilviin. Juha Väätäisen tiedettiin harjoitelleen kovaa Münchenin olympialaisia varten. Väätäinen valmistautui korkean paikan leirillä Kenian Nairobissa. Kuuluisassa televisiodokumentissa Väätäinen kuvattiin juoksemassa ilkosillaan savannilla eläinten keskellä. Väätäisen harjoittelu olympialaisia varten kuitenkin vaikeutui hänen alaselän vamman takia. 

Juha Väätäinen Kenian leirillä.

Myös ulkomailla korkean paikan leirillä harjoitellut nuori lupaus Lasse Virén oli myös nousemassa vahvaksi mitaliehdokkaaksi kisoja ajatellen samoin kuin Pekka Vasala. Muitakin huippujuoksijoita tuntui Suomesta löytyvän, mm. estejuoksijat Tapio Kantanen, Pekka Päivärinta ja Mikko Ala-Leppilampi. 

Silloin vieläkin epävirallisissa maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailuissa Ison-Britannian Cambridgessa 18.3. Tapio Kantanen sijoittui neljänneksi ja Pekka Päivärinta kuudenneksi. Joukkuekilpailussa Suomi oli sillä kertaa seitsemäs.  

Maratonjuoksijat antoivat myös näyttöjä olympialaisia varten. Pekka Tiihonen juoksi Turussa 2.4. 2.15.15,0, Esko Lipsonen 2.15.41,6 ja Paavo Hyvönen 2.16.06,4. Olavi Suomalainen voitti 17.4. Bostonin maratonin ajalla 2.15.39. Seppo Nikkari puolestaan oli toinen Karl-Marx Stadtin maratonilla 29.4. SE-ajallaan 2.14.47,0. Jo tässä vaiheessa kautta alkoi näyttää siltä, että Suomen ennätykset ja jopa maailmanennätykset tulisivat rikkoutumaan kesän kilpailuissa.

Toukokuussa Otaniemen urheilukentällä 25.5. Tapio Kantanen pisteli kympin aikaan 28.38,8 Aarno Ristimäen juostessa 28.45,4 ja Lasse Virén Roomassa 20.5. 5000 metriä 13.35,2 ja Helsingissä 29.6. 13.37,0. Touko- ja kesäkuussa usea suomalaisjuoksija alitti 29 minuutin rajan kympillä. Tukholmassa 5.7. Pekka Vasala juoksi maililla SE-ajan 3.57,2. Paavo Nurmen kisoissa 19.7. Turussa Vasala juoksi 1500 metrin SE-ajan 3.36,8. Tunisian Mohamed Gammoudi voitti 5000 metrillä Lasse Virénin, joka juoksi 13.33,8. Samassa juoksussa Rauno Mattila teki ennätyksensä 13.39,6.

Helsingissä 25.-26.7. järjestetyssä yleisurheilumaaottelussa Suomi - Iso-Britannia ja Suomi - Espanja tehtiin suomalaisten toimesta maailmanluokan tuloksia. Pekka Vasala juoksi 800 metriä SE-aikaan 1.46,0 ja voitti vastustajansa myös 1500 metrillä ajalla 3.41,2. Lasse Virén hurjasteli soolojuoksussa 25.7. 5000 metriä hitaan alun jälkeen SE-aikaan 13.19,0 ja Tapio Kantanen 3000 metrin estejuoksun SE-aikaan 8.24,0. Myös Pekka Päivärinta juoksi loistoajan 8.25,4. Pari päivää myöhemmin Oulussa Virén juoksi 3000 metrin Suomen ennätyksen ajalla 7.43,2.

Lasse Virén SE-vauhdissa.

Oslon Bisletillä 3.8. järjestetyissä kovatasoisissa kilpailuissa Mikko Ala-Leppilampi oli elämänsä vauhdissa ja saavutti melkein 3 000 esteiden maailmanennätyksen, mutta viimeinen vesieste oli tilanteessa kohtalokas.

"Mikolla oli siinä vaiheessa 24 sekuntia aikaa juosta ennätys. Pidin kiinni esteestä ja huusin, että anna mennä", muisteli keihäänheittäjä Jorma Kinnunen Oslon tapahtumia.

Esteeseen otti ensimmäisenä kiinni tossun kantapää ja mies putosi vesihautaan. Hän jäi juoksussa kolmanneksi, mutta aika oli silti 8.29,0.

Samoissa kisoissa Urheiluliitto vaati Lasse Viréniltä näyttöä 10000 metrin juoksussa. Muuten häntä ei valittaisi olympiakisoihin tälle matkalle! No, Lasse meni Osloon ja juoksi soolona ajan 27.52,4 ja kisalippu oli valmis myös tälle matkalle. Myös Pekka Vasala oli paikalla ja juoksi 1500 metriä aikaan 3.38,3. Hänestä tuli kertaheitolla yksi olympiakisojen ennakkosuosikeista. Oslossa vastassa oli lähes koko huippumailereiden kärki Steve Prefontainen, joka ei ollut hävinnyt yhtään kisaa kahteen vuoteen, johdolla. Kun Vasalan kiri alkoi 300 metriä ennen maalia, muilla ei ollut mitään sanomista. Lopussa jopa löysäten hän juoksi ylivoimaisen voiton.

Helsingissä järjestettiin 9.8. 1500 metrin juoksu, jossa Pekka Vasala toimi jäniksenä (!) suomalaismailereille, jotta nämä saivat tehtyä hyvät tilastoajat. Kilpailun voitti Kauko Lumiaho ennätyksellään 3.39,2, toinen Pekka Päivärinta ajalla 3.39,3, ja kolmas Mikko Ala-Leppilampi ajalla 3.40,3.

SM-maratonin voitti Helsingissä Reino Paukkonen ajalla 2.18.49. Kalevan kisoissa elokuussa Joensuussa Pekka Vasala tyylitteli 800 metrin mestaruuteen ajalla 1.47,0 ja Lasse Virén testasi nopeuttaan 1500 metrillä voittaen mestaruuden. Juha Väätäinen voitti 5000 metrin mestaruuden yli 14 minuutin ajalla ja Seppo Matela 10000 metriä ajalla 28.54,0. Myös Seppo Nikkari ja Seppo Tuominen juoksivat alle 29 minuutin. Estejuoksussa Kantanen ja Päivärinta kävivät jälleen tiukan kisan voitosta. Kantasen aika oli 8.38,6 ja Päivärinnan 8.38,8. Naisten uudella matkalla 3000 metrillä Nina Holmén juoksi uuden SE:n ajalla 9.29,1.

Kalevan kisojen jälkeen Virén osallistui Tukholmassa 2 mailin juoksuun 14.8. Lähes kaikki parhaat juoksijat olivat paikalla ikään kuin olympialaisten esikisana. Virén osoitti kaikille kovuutensa juoksemalla hänelle tyypillisellä kovalla ja pitkällä 500 metrin kirillä voittoon uudella maailmanennätyksellä 8.14,0. Tässäkin kisassa David Bedford vastasi alkuvauhdista, mutta ei nytkään pystynyt pudottamaan kovimpia juoksijoita vaan putosi itse. Vain Belgian Emiel Puttemans pystyi seuraamaan Lassea, mutta hänkin joutui antamaan lopussa periksi vaikka juoksikin alle entisen ME:n.

Ruotsi-ottelu käytiin myös ennen olympialaisia ja Pekka Vasala juoksi 800 metrillä lähes maailmanennätyksen Euroopan ennätysajalla ajalla 1.44,5. Lasse Virén voitti 5000 metriä ajalla 13.32,0 ja Tapio Kantanen juoksi 3000 metrin estejuoksussa SE:n ajalla 8.23,0. Pekka Päivärinta oli toinen ajalla 8.27,6 ja Mikko Ala-Leppilampi kolmas ajalla 8.29,4.

Münchenin olympialaisissa ensimmäisenä suomalaislajina oli 10000 metrin juoksu 3.9.1972. Alkukarsinta oli jo suoritettu ja sen perusteella toiveet ainoan edustajamme Lasse Virénin mahdolliseen voittoon vain lisääntyivät. Suurin osa katsojista piti aivan varmana, että Lasse voittaa. Jo viikkoa ennen kisaa Juha Väätäinen sanoi: ”Kuka sen sitten voittaisi, ellei Virén voita.” Alkuerissä mm. Emiel Puttemans ja David Bedford olivat aivan turhaan kuluttaneet voimiaan juoksemalla tarpeettoman kovia aikoja. Puttemans juoksi jopa olympiaennätyksen 27.53,4. Suomalaisleirissä loppukilpailua odotettiin suurella jännityksellä niin kisapaikalla kuin kotikatsomoissakin.

Loppukilpailussa Iso-Britannian Bedford toimi odotusten mukaan veturina. Puolimatka ohitettiin ajassa 13.43,8. Ennen puoltaväliä kuitenkin tapahtui odottamatonta, joka melkein pysäytti sydämet kotikatsomoissa. Noin 4550 metrin kohdalla tiiviissä rykelmässä juoksevat Gammoudi ja Virén sotkeutuivat toistensa jalkoihin ja sitä seurasi molempien kaatuminen. Tunisialainen jäi makaamaan radalle ja keskeytti, mutta Virén nousi nopeasti ylös ja juoksi, ollen runsaan 100 metrin juoksun jälkeen uudelleen kärjen tuntumassa. Eräs englantilaislehti arvioi Virénin menettäneen kaatumisessa n. 13 sekuntia. Lasse itse sanoi: ”Juuri silloin juostiin kilpailun hitainta vauhtia. Se helpotti tietenkin joukon kiinnisaamista. Ei häviämisen ajatusta saa tulla kilpailun aikana. Muuten on kaikki mennyttä. Koko ajan on vain taisteltava ja ajateltava, että minä voitan”. Kun matkasta oli taitettu reilut 6000 metriä, Virén valmentajansa Rolf Haikkolan järkytykseksi siirtyi johtoon. Hän ei kuitenkaan osoittanut väsymisen merkkejä. Bedford tippui kärkijoukosta ja väliajat enteilivät jopa uuden ME:n syntyä. Virén oli edelleen kärjessä, mutta löysäsi hieman ja Espanjan Mariano Haro ryntäsi kärkeen. Moni muukin juoksija ohitti Virénin, mutta hän ei siitä säikähtänyt, vaan kun n. 600 metriä oli maaliin, hän suunnitelman mukaisesti aloitti valtavan kirin, johon vain Puttemans ja Etiopian Miruts Yifter kykenivät jotenkuten vastaamaan. Myrskylän poliisi piti kuitenkin pintansa loppuun asti ja voitti uudella ME-ajalla 27.38,35 alittaen näin Ron Clarken legendaarisen ajan 1,2 sekunnilla. Viimeisen kilometrin Virén taittoi aikaan 2.29,2, ja viimeisen 800 metriä 1.56,6, vaikka varsinainen kiri alkoi vasta 600 metriä ennen maalia. Tämä päivä oli todella suomalaisten juhlaa ja siniristiliput liehuivat katsomossa. Suomalainen juoksija oli pitkästä aikaa olympiavoittaja ja liikutuksen kyyneliä ei voinut pidätellä, kun Maamme-laulu soi palkintojen jaossa. 

Münchenin 10000 metriä. Lasse Virén voittajana maalissa. Takana Emiel Puttemans.

Tuolloin ilmestynyt Suomen Urheiluviesti -lehti hehkutti tietenkin Lassea kansikuvalla!

Juoksun hopeamitalisti Puttemans sanoi: ”Tiesin tarkalleen, mistä Virén aloittaa kirinsä. Juuri samalla tavalla hän voitti minut Tukholman kahdella maililla. Mutta en voinut hänelle kerta kaikkiaan mitään. Virén on todella suuri juoksija. Sellaisia ei ole montaa maailmassa.”  Virénin valmentaja Rolf Haikkola sanoi: ”Määrätietoisempaa harjoittelijaa kuin Lasse Virén saa etsiä.”

Seuraava suomalainen jännityslaji oli 3000 metrin estejuoksun loppukilpailu 4.9.1972. Mukana oli peräti kolme suomalaista: Tapio Kantanen, Pekka Päivärinta ja Mikko Ala-Leppilampi. Myös Kenialla oli täysi miehitys eli kolme miestä. Kantanen oli voittanut oman alkueränsä olympiaennätysajalla 8.24,0. Ala-Leppilampi oli eränsä toinen ajalla 8.31,8. Päivärinta voitti kolmannen erän ajalla 8.29,0. Mm. Ruotsin Anders Gärderud ei päässyt loppukilpailuun. Kenian Biwott juoksi omassa erässään olympiaennätyksen 8.23,8 ja vei sen Kantaselta. Loppukilpailusta uumoiltiin Suomi-Kenia -maaottelua.

Suomalaisilla oli epäonnea ja ennen kisaa kun Ala-Leppilampi iski päänsä pukuhuoneen naulakkoon ja sai siteen päähänsä. Loppukilpailun alkuvauhti oli lähes kävelyä, joka sopi erinomaisesti kaikille koville kirimiehille, kuten Kenian Keinolle. Suomalaisten olisi pitänyt pitää vauhtia vaikka vuorovedolla, mutta näin ei tehty. Ensimmäinen kilometri ohitettiin ajassa 2.54,4. Toinen kilometri vei aikaa 2.50,3. Kantasen olisi täytynyt viimeistään kaksi kierrosta ennen maalia siirtyä rohkeasti johtoon ja lähteä vetämään kovempaa vauhtia. Kun ratkaisu jäi viimeisille kymmenille metreille, Keinon voittaminen oli mahdotonta, ehkä muutenkin. Viimeinen kilometri juostiin aikaan 2.39,9. Keinon voittoaika oli olympiaennätys 8.23,6, hopealle juoksi Kenian Ben Jipcho 8.24,6 ja pronssille Kantanen 8.24,8. Kantasen suoritusta pidettiin silloin jopa pienoisena pettymyksenä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen pronssimitali oli loistava saavutus. Päivärinta oli vaisu ja jäi kahdeksanneksi ajalla 8.37,2, mikä sekään ei ole huono sijoitus olympiakisoissa. Ala-Leppilampi kompuroi jälleen vesiesteellä ja mursi kätensä, mutta juoksi silti maaliin kymmenentenä ajalla 8.41,0.

Kenian Kipchoge Keino voittaa, Ben Jipcho juoksee hopeamitalille ja Tapio Kantanen hienosti pronssille.

Seuraavana päivänä 5.9. tapahtui palestiinalaisten Musta Syyskuu -terroristien tekemä raakalaismainen hyökkäys olympiakylään, jolloin he saivat toistakymmentä Israelin olympiajoukkueen jäsentä vangiksi. Panttivankidraama huipentui 6.9., jolloin kaikki israelilaiset panttivangit saivat surmansa terroristien heittämistä käsikranaateista Münchenin lentokentällä saksalaisten erikoisjoukkojen kehnonlaisen pelastusoperaation seurauksena. Kisat olivat keskeytyksissä sen päivän, jolloin järjestettiin muistotilaisuus, johon osallistui 3000 urheilijaa ja 80000 katsojaa. Olympialaiset jatkuivat sitten 7.9. aikataulun siirryttyä päivällä eteenpäin. Terroristien ei haluttu saavan sitä tyydytystä, että kisat olisi lopullisesti keskeytetty. Hengissä säilyneet israelilaiset ja terroristien tappamat 11 vainajaa tietenkin kuljetettiin omaan maahansa, koska israelilaiset eivät järkytykseltään enää voineet jäädä Saksaan.

Suomalaisittain jännitettiin 7.9. 5000 metrin alkueriä. Juha Väätäinen juoksi neljännessä erässä ja voitti eränsä leikiteltävän kevyesti ajalla 13.32,71. Virén voitti oman eränsä ajalla 13.38,2. Myös Tapio Kantanen oli mukana, mutta jäi eränsä kuudenneksi ajalla 13.42,0, eikä päässyt finaaliin. Perjantaina 8.9. oli 1500 metrin alkuerät, joissa Pekka Vasala voitti oman eränsä ajalla 3.40,9. Pekka Päivärinta oli omassa erässään neljäs ajalla 3.44,4 pudoten välieristä. Seuraavan päivän välierissä Vasala selvitti helposti tiensä loppukilpailuun hyvällä ajalla 3.37,9.

Münchenin kisojen 5000 metrin loppukilpailuun 10.9. oli päässyt 14 juoksijaa. Matkaan lähti vain 13, kun Mariano Haro jäi pois. Suomalaisten toiveet olivat huipussaan, sillä mukana olivat kaksinkertainen Euroopan mestari Juha Väätäinen ja kympin olympiavoittaja Lasse Virén. Suomalaiset uskalsivat toivoa jopa kaksoisvoittoa. Briteillä oli mukana kolme kovaa juoksijaa ja USA:n Steve Prefontainea monet pitivät jopa ennakkosuosikkina. Kukaan ei tiennyt, että Väätäisen jo lapsena vammautunut selän välilevy säteili kipua niskaan asti, joka oli täysin jumissa. Hän tuskin pystyi edes juoksemaan, mutta lähti kuitenkin matkaan, koska kyseessä oli olympialaiset. Lähtölaukauksen jälkeen kisa lähti käyntiin hitaanlaisesti. Virén oli joukon viimeisenä. Ensimmäinen kilometri lönköteltiin 2.46,4, mutta kukaan ei halunnut vetää joukkoa. Vähän ennen 2000 metrin kohtaa Virén siirtyi kärkeen ja hänelle merkittiin väliaika 5.32,0. Virén ei kuitenkaan viihtynyt kärkipaikalla pitempään vaan kärki vaihtui tiheään. Kolmas kilometri oli jälleen hidas ja väliaika 3000 metrin kohdalla vain 8.20,2. Sitten alkoi tapahtua. Neuvostoliiton Nikolai Sviridov ryntäsi kärkeen ja lisäsi vauhtia. Sitten kun maaliin oli enää 1600 metriä, USA:n Prefontaine siirtyi kärkeen. Hän oli uhonnut juosta viimeisen mailin neljään minuuttiin. Amerikkalaista seurasivat Puttemans, britit Ian Stewart ja Bedford. Virén oli tässä vaiheessa hieman pussissa ja Väätäinen alkoi auttamattomasti jäädä joukosta. Jono venyi ja etäisyydet pitenivät. Viiden miehen pääjoukossa juoksivat Prefontaine, Virén, Puttemans, Gammoudi ja Stewart.

Kun päästiin neljän kilometrin kohdalle, Virén oli kärjessä. Väliaika oli 10.59,8, eli se kilometri oli juostu jo aikaan 2.39,6. Kun viimeinen kierros alkoi, syöksyi Prefontaine jälleen Virénin ohi, ja vain Gammoudi pystyi seuraamaan. Kaarteessa Lasse oli taas kärjessä, mutta takasuoralla Prefontaine ja Gammoudi työntyivät väen väkisin Virénin rinnalle. Jännitys suomalaiskatsomoissa oli huipussaan. Miten tässä mahtaa käydä? Gammoudi ja Prefontaine ohittivat hetkeksi Virénin, mutta ykkösradalla juokseva suomalainen oli tilanteen tasalla ja siirtyi johtoon viimeisen kaarteen aikana. Matkaa maaliin oli enää 100 metriä. Nyt oli Virénin vuoro näyttää kirikykyään. Ensin jäi Gammoudi, sitten Prefontaine. Virén ohitti maaliviivan selkeästi ykkösenä olympiaennätyksellä 13.26,4. Gammoudi piti hopeasijansa ajalla 13.27,4, mutta Prefontaine joutui antautumaan viimeisillä metreillä takaa tulleen Stewartin ottaessa pronssin ajalla 13.27,6. Pettynyt Väätäinen sinnitteli maaliin viimeisenä eli 13. sijalla ajalla 13.53,8. Hän halasi voittajaa tämän kunniakierroksen jälkeen ja poistui pukukoppiin ontuen ja pettyneenä, kun vuosien kova työ ei tuottanut olympiakultaa. Virénin viimeinen 1500 metriä meni aikaan 3.44,7, mikä oli melkein hänen 1500 metrin ennätyksensä luokkaa. Viimeiseen 1000 metriin hän käytti aikaa 2.26.6.

Lasse Virén juoksi olympiakisojen kaksoisvoittajaksi voittamalla myös 5000 metrin juoksun. Takana USA:n Prefontaine ja Tunisian Gammoudi.

Kisan jälkeen Virén kertoi: ”Minun tarkoitukseni oli mennä vetämään 3000 metrin kohdalla, mutta en päässyt pahasta pussista ulos ja jouduin antamaan hieman periksi, että selvisin ruuhkasta. Ilokseni Prefontaine lähti hieman lisäämään vauhtia, ettei mennyt ihan kolkutteluksi. Kolmesataa metriä ennen maalia havaitsin, että ei ole enää kuin mitalikolmikko mukana.  Ajattelin, että hyvinhän tämä menee. Jätin kuitenkin ratkaisun aivan viimeisen suoran alkuun. Kisan suurin yllätys oli heikko alkuvauhti. En ollut uskoa silmiäni, kun joukko lähti matelemaan. Kympin juoksu ei vaikuttanut mitenkään 5000 metrin suoritukseen. Tämä oli kuten olen monta kertaa sanonut liian helppo kilpailu.” 

Lasse huomasi myös, että Juha Väätäisen asiat eivät olleet kohdallaan. ”En kuitenkaan voinut kesken kisan mennä kysymään, mikä Väätäistä vaivasi. Hän oli siinä vaiheessa niin paljon perässä.”

Vajaat parikymmentä minuuttia sen jälkeen, kun Lasse Virén oli voittanut 5000 metrin juoksun, asettui 1500 metrin lähtöviivalle maileritoivomme Pekka Vasala. Lähtöviivalla olivat kaikki maailman parhaat juoksijat USA:n Jim Ryunia lukuun ottamatta. Hän oli kaatunut alkuerässään ja jäänyt yhdeksänneksi. Vasalan ohella voittajiksi veikattiin Kenian Kipchoge Keinoa ja Uuden-Seelannin Rod Dixonia sekä Iso-Britannian Brendan Fosteria. Kun lähtölaukaus pamahti, kärkeen siirtyi Foster. Ensimmäinen kierros mentiin 61,4 ja Vasala oli neljäntenä. Keino siirtyi sitten kärkeen ja 800 metrin väliaika oli 2.01,4. Keino johti edelleen ja vauhti kiihtyi. Vasala siirtyi ihan Keinon kantaan ja muut alkoivat jäädä. Suomalaiset luottivat Vasalaan, mutta Keino ei ollut helposti voitettavissa. Viimeisellä kierroksella, kun matkaa maaliin oli enää 150 metriä, kaksi juoksijaa oli karussa. Keino vilkuili taakseen ja näki Vasalan hengittävän niskaan. Vasala oli alun perin suunnitellut 300 metrin kiriä, mutta koska matkavauhti lopussa oli ollut kovaa, hän tyytyi loppusuoran kiriin. Kolmas kierros nimittäin juostiin aikaan 55,1. Vasala meni kärkeen vajaat sata metriä ennen maalia ja Keino yritti epätoivoisesti päästä peesiin, mutta ei siinä onnistunut. Ero kasvoi ja lopulta Vasala juoksi upeaan olympiavoittoon SE-ajalla 3.36,33. Keino sai hopeaa ajalla 3.36,8 ja pronssille rynnisti Uuden-Seelannin Rod Dixon ajalla 3.37,5. Jos matkavauhti alussa olisi ollut hieman parempaa, jopa ME olisi voinut olla mahdollinen. Sen Vasala oli osoittanut jo juostessaan 800 metrin Euroopan ennätyksen ennen kisoja. Monen juoksijan kestävyys oli koetuksella, kun alkuerä, välierä ja loppukilpailu juostiin peräkkäisinä päivinä ja se osaltaan kesytti juoksun alkuvauhtia. Nopeuden ohella kestävyyteen, mm. 5000 ja 10000 metrin juoksuihin ja jopa 30 km:n lenkkeihin, panostanut Vasala kesti hyvin tuon rääkin. Vasala juoksi viimeiset 300 metriä aikaan 39,7, viimeisen kierroksen 52,9 ja viimeiset 800 metriä peräti 1.48,8!

Pekka Vasala juoksi Suomelle toisen kultamitalin puolen tunnin sisään. Suomi oli kestävyysjuoksun maailman huipulla.

Koko kaudella vain kaksi kilpailua ennen Müncheniä hävinnyt Vasala kertoi kisan jälkeen: ”Keino lähti kaksi kierrosta ennen maalia niin hurjaa vauhtia, etten mennytkään kärkeen, vaikka olin niin suunnitellut. 150 metriä ennen maalia Keino katsoi kahdesti taakseen ja silloin tiesin, että nyt tulee kultamitali minun taskuuni. Keino oli kisassa ainoa, jota kannatti seurata. Tämä teki kilpailusta helpon. Paljon vaikeampi kilpailu olisi ollut, jos USA:n hurja maileri Jim Ryun olisi ollut mukana Silloin minun olisi pitänyt seurata kahta vaarallista kilpailijaa. Olen erittäin pahoillani, ettei Jim saanut olla mukana tässä kilpailussa.”

Uskomaton kahden kultamitalin suomalaispäivä vajaan puolen tunnin aikana oli huipentunut. Edellinen tämän matkan kultamitali oli vuoden 1928 Amsterdamin kisoista, jolloin Harri Larva voitti matkan. Suomi oli saanut varmasti enemmän kuin uskalsimme odottaa, kun viimeisenä kilpailupäivänä Maamme-laulu soi kaksi kertaa.

Muita suomalaissuorituksia kestävyysmatkoilla nähtiin maratonjuoksussa, jossa Seppo Nikkari oli 11. ajalla 2.18.49,4, Reino Paukkonen 19. ajalla 2.21.06,4 ja Pekka Tiihonen keskeytti.

Olympiakisojen jälkeen nähtiin vielä hienoja suomalaissuorituksia. Selkä- ja niskavaivoistaan toipunut Juha Väätäinen juoksi Roomassa 13.9. 5000 metrin ennätyksensä 13.28,4 sijoittuen kolmanneksi. Lasse Virén uhkui hyvää kuntoa, ja uskoi pystyvänsä juoksemaan uuden 5000 metrin maailmanennätyksen. Hän sanoi tarvitsevansa vain Seppo Tuomisen vetojuhdaksi. Helsingin Syyskisoissa 14.9.1972 Lasse Virén sitten kylmähkössä säässä juoksi uuden 5000 metrin maailmanennätyksen 13.16,3, jolla paransi entistä Ron Clarken ME-tulosta 0,3 sekuntia. Roomasta matkannut Juha Väätäinen oli juoksun kolmas ajalla 13.35,4. Anders Gärderud juoksi 3000 metrin estejuoksun uuden ME:n ajalla 8.20,7 ja Tapio Kantanen uuden Suomen ennätyksen 8.20,8. Pekka Vasala puolestaan yritti ME-tulosta 800 metrillä, mutta jäi ajallaan 1.44,6 0,3 sekuntia ennätyksestä. Juha Väätäinen juoksi Malmössä 17.9. 3000 metriä ennätykseensä 7.53,4. Vasala juoksi Oulussa 20.9. 3000 metriä aikaan 7.50,8 ja seuraavana päivänä Riihimäellä 2000 metriä SE-aikaan 5.07,6 voittaen Lasse Virénin, joka juoksi 5.08,6. Vielä 1.10. järjestettiin Helsingissä kilpailut, joissa yritettiin ME-tulosta mm. Juha Väätäisen toimiessa jäniksenä. Emiel Puttemans oli vienyt Viréniltä ME:n vain kuusi päivää Lassen ME-juoksun jälkeen ajallaan 13.13,0. Koleassa säässä Lasse Virén voitti 5000 metriä hyvällä ajalla 13.29,8, mutta ME-aikoihin ei enää ollut puhtia. Lasse Virén voitti 29.9. Prahassa myös 9,6 km:n Rude Pravo -katujuoksun. Tapio Kantanen sijoittui toiseksi, Juha Väätäinen yhdeksänneksi ja Seppo Tuominen 10. sijalle. Seppo Nikkari juoksi Fukuokan maratonilla 3.12.1972 neljänneksi SE-ajalla 2.14.02,8.

Suomen vuoden 1972 10000 metrin tilastossa on 28 miestä juossut alle puolen tunnin.

Suomen tilasto 1972: 10000 m

1                    27:38.35 SE ja ME             Lasse Virén                      3.9.1972

2                    28:38.6h                            Seppo Nikkari                  30.5.1972

3                    28:38.8h                            Tapio Kantanen                25.5.1972

4                    28:41.4h                            Esko Lipsonen                 30.5.1972

5                    28:45.4h                            Aarno Ristimäki                25.5.1972

6                    28:45.6h                            Seppo Matela                   28.6.1972

7                    28:51.0h                            Rauno Mattila                  26.7.1972

8                    28:55.2h                            Seppo Tuominen             19.8.1972

9                    28:56.0h                            Mikko Ala-Leppilampi      18.6.1972

10                 28:56.8h                            Pekka Päivärinta              30.5.1972

11                 29:00.4h                            Juha Väätäinen                23.9.1972

12                 29:00.8h                            Reino Paukkonen            11.8.1972

13                 29:09.6h                            Pekka Vasala                   30.5.1972

14                 29:12.8h                            Markku Salminen             25.5.1972

15                 29:17.4h                            Olavi Suomalainen          25.5.1972

15                 29:17.4h                            Pekka Tiihonen               19.8.1972

17                 29:19.2h                            Risto Ala-Korpi                 25.5.1972

18                 29:28.2h                            Raimo Kivinen                 25.5.1972

19                 29:32.0h                            Hannu Partanen              20.9.1972

20                 29:36.6h                            Max Holmnäs                   4.8.1972

21                 29:43.2h                            Rune Holmén                  28.6.1972

22                 29:44.8h                            Jouko Kuha                     18.6.1972

23                 29:51.8h                            Paavo Hyvönen               25.5.1972

23                 29:51.8h                            Raimo Hämynen             30.5.1972

25                 29:52.2h                            Paavo Leiviskä                30.5.1972

26                 29:53.0h                            Martti Kiilholma                1.8.1972

27                 29:54.2h                            Raimo Karsikas               25.5.1972

28                 29:57.8h                            Aarno Niemi                     11.8.1972

 Juoksuhuumaa 1973

Suomalaisten huikea menestys olympiakisoissa sai aikaan valtavan innostuksen kestävyysjuoksuun. Jo aikaisemmin aloitettu panostus määrällisesti suuriin juoksukilometreihin nosti Suomen kestävyysjuoksun tasoa valtavasti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tilastoihin tuli paljon uusia nimiä ja juoksuinnostus levisi ihan pienillekin paikkakunnille. Mm. Posiolla paikkakunnalle vuonna 1967 muuttaneen Jouko Elevaaran johdolla alkoi löytyä useita kilometrien nielijöitä hänen Jokkeri- ja minijokkeri -talliinsa. Posiolta tuli kymmeniä juoksijoita, jotka pärjäsivät hyvin juniorisarjoissa tehden ikäkausiennätyksiä. Hänen aikanaan Posion Pyrintö nousi Kalevan malja -pisteillä laskettuna maan toiseksi parhaaksi yleisurheiluseuraksi. Parhaana vuotena Elevaaran valmennettavat voittivat yli 40 SM-kultaa kaikki ikäluokat mukaan lukien. Monet lupaavista nuorista valitettavasti lopettivat jo juniorisarjoihin varsinkin Elevaaran muutettua pois Posiolta vuonna 1973. Mutta löytyi Posiolta monta juoksijaa, jotka pärjäsivät mainiosti myös kansallisella tasolla ja löytyipä sieltä tuleva olympiakisojen mitalimieskin.

Vuosi 1973 oli välivuosi ratalajien arvokisojen suhteen, mutta suomalaisjuoksijat tekivät jälleen komeita uusia ennätyksiään roppakaupalla ja yhä uusia nimiä tuli tilastoihin. Vuoden juoksija oli epäilemättä ”Lätsä-Pekka” Pekka Päivärinta. Hän aloitti kauden jo legendaarisessa Sao Paulon uudenvuodenyön juoksussa, jossa sijoittui hienosti kolmanneksi.

Vuonna 1973 IAAF otti ohjelmaansa maastojuoksun ensimmäiset viralliset maailmanmestaruuskilpailut, jotka järjestettiin Belgian Waregemissa 17.3.1973. Näissä kisoissa Päivärinta juoksi lähes sensaatiomaisesti kaikkien aikojen ensimmäisen maastojuoksun maailmanmestaruuden. Hän kukisti tuolloin loppukiritaistelussa Espanjan Mariano Haron. Tämä on edelleen ainoa suomalaisen kestävyysjuoksijan yleisessä sarjassa saavuttama mestaruus MM-kilpailuissa. MM-kisan reitti oli erittäin vaativa esteiden ja ojien ylityksineen. Se sopi mainiosti estejuoksijana silloin tunnetulle Päivärinnalle.

Aikaisemmasta maastojuoksukokemuksesta Päivärinta tiesi, että ensimmäiset kilometrit piti mennä rajulla vauhdilla, jos aikoi mukaan kärkikamppailuun, sillä alussa ruuhka oli valtava, kun puolitoistasataa maailman huippujuoksijaa sulloutui lyhyen lähtösuoran jälkeen kapealle reitille. Jos ei päässyt heti alkumatkasta kärkiporukkaan, sinne oli vaikea nousta matkan varrella. Mutkikkaalla ja pehmeällä reitillä ohittelu ei ollut helppoa, sillä silloin joutui pois pitävimmiltä ja nopeimmilta juoksulinjoilta.

MM-maastokisa lähtikin käyntiin suunnitelmien mukaisesti. Päivärinta oli lähtörynnistyksen jälkeen mukana kärkikymmenikössä. Raskaalla maastoradalla pidettiin kovaa noin kolmen minuutin kilometrivauhtia. Päivärinta pysyi hyvin kärjen mukana, kunnes Espanjan Mariano Haro nykäisi puolisentoista kilometriä ennen maalia. Päivärinta ei heti uskaltanut lähteä Haron vauhtiin, sillä hän ajatteli, ettei millään jaksaisi Haron peesissä maaliin saakka.

Haron askel alkoi kuitenkin painaa pari sataa metriä myöhemmin. Liian kovaa irtiottoon lähtenyt espanjalaisjuoksija kolusi viimeisen ojan pohjia myöten, ja Päivärinta saavutti karkulaista myös esteillä, jotka hän estejuoksijan taitavuudella ylitti sujuvasti. Miehet tulivat tasatahtia maalisuoran päässä olleelle viimeiselle esteelle. Päivärinta oli jo edellisenä päivänä katsonut loppusuoran reitin ja päättänyt aloittaa kirin vasta selviydyttyään viimeisestä esteestä ilman haaveria.

Lätsä-Pekan taktiikka toimi loistavasti ja hän kiri maaliin ykkösenä kymmenyksen erolla ennen Haroa. Suomalaismenestys oli muutenkin erinomaista, sillä parikymmentä sekuntia voittajalle hävinnyt Tapio Kantanen juoksi Uuden-Seelannin Rod Dixonin kannoilla hienosti neljänneksi. Joukkuekilpailussa Suomen kuusimiehinen joukkue sijoittui neljänneksi, mikä on Suomen miesten paras sijoitus näissä kilpailuissa. Suomen joukkueessa juoksivat Päivärinnan ja Kantasen lisäksi Seppo Tuominen (sij. 34), Seppo Nikkari (43), Olavi Suomalainen (47) ja Pekka Tiihonen (51). Suomi menestyi myös naisten sarjassa. Myös julkisuudessa lähes unohdetussa naisten joukkuekilpailussa Suomi taisteli upeasti mitaleille sijoittuen hopealle joukkueella Sinikka Tyynelä (5.), Irja Pettinen (8.), Nina Holmén (10.) ja Aila Koivistoinen (50.). Kolme suomalaista oli 10 parhaan joukossa, Sinikka Tyynelä viidentenä!

Pekka Päivärinta voitti upean maastojuoksun maailmanmestaruuden.

Waregem 17.3.1973

Tulokset/results:

Miehet/Senior men's race (11.98 km):

1.          Pekka Päivärinta  Finland 35:46.4

2.          Mariano Haro Spain 35:46.5

3.          Rod Dixon New Zealand 36:00

4.          Tapio Kantanen Finland 36:05

5.          Willy Polleunis Belgium 36:05

6.          Roger Clark England 36:08

7.          Juan Hidalgo Spain 36:12

8.          Gaston Roelants Belgium 36:13

9.          Nikolay Sviridov Soviet Union 36:19

10.        Noel Tijou France 36:21

Päivärinta juoksi mitaleille jo ennen maastojuoksun MM-kisaa. Rotterdamin EM-kisat olivat vain viikkoa ennen maastojuoksun MM-kisoja. Sisäradan EM-kisat olivat sopiva vauhtiharjoitus maastojuoksua varten. Belgian Emiel Puttemans voitti Rotterdamin hallikisan ylivoimaisesti ajalla 7.44,51. Päivärinta juoksi EM-pronssia Suomen halliennätysajalla 7.52,97. Jo alkuerässä hän juoksi Suomen ennätyksen ajallaan 7.53,68.

Päivärinta osoitti monipuolisuuttaan juoksemalla voittoon Artturin maratonissa Turussa 1.4. ajalla 2.17.18. Helsingissä järjestettiin lukuisia kilpailuja vuoden 1973 aikana. Toukokuun 27. päivän kympillä Lasse Virén oli ykkönen hyvällä ajalla 28.17,8 ja Seppo Tuominen toinen ajalla 28.18,6. Reino Paukkonenkin juoksi 28.39,6. Suomi kävi 18.-19.6. Helsingissä juoksumaaottelun Keniaa ja Italiaa vastaan. Päivärinta voitti 1500 metrin juoksun ajalla 3.46,8 voittaen mm. Francesco Aresen ja Mike Boitin. Maaottelussa Suomi voitti Italian mutta hävisi Kenialle yhdellä pisteellä. Vähän myöhemmin Päivärinta juoksi huikean 1500 metriä Helsingin World Games -kilpailuissa 28.6. Hänen aikansa oli peräti 3.37,2. Samoissa kisoissa Lasse Virén juoksi 5000 metriä aikaan 13.28,0, mutta jäi viidenneksi ja Tapio Kantanen 3000 metrin estejuoksun, jossa oli vasta kuudes ajalla 8.28,8. Paavo Nurmen kisoissa 26.7. Päivärinta juoksi 1500 metriä aikaan 3.39,6. Helsingin kansainvälisissä kisoissa 30.7. Risto Alakorpi juoksi hienon 5000 metriä, jossa sijoittui kolmanneksi ajalla 13.29,8. Seppo Nikkari juoksi 13.38,6.

Kalevan kisoissa 10.-11.8. Risto Alakorpi voittikin yllättäen Suomen mestaruuden 5000 metrin juoksussa Päivärinnan jäädessä hopealle. Sen sijaan 10000 metrin kilpailu, joka oli suomalaisittain erittäin kovatasoinen, Päivärinnan kiri puri paremmin ja hän voitti ajalla 28.28,6. Tapio Kantanen oli toinen ennätyksellään 28.30,0 ja Lasse Virén kolmas ajalla 28.31,6. Kaikkiaan seitsemän miestä alitti 29 minuutin rajan. Estejuoksussa mestaruuden juoksi Tapio Kantanen ajalla 8.33,0, hopeaa Mikko Ala-Leppilampi 8.36,0 ja pronssia Jouko Kuha 8.37,0.

SM 10000 m:

1) Pekka Päivärinta 28.28,6, 2) Tapio Kantanen 28.30,0, 3) Lasse Virén 28.31,6, 4) Seppo Nikkari   28.32,6, 5) Aarno Ristimäki 28.33,6, 6) Seppo Tuominen 28.44,2, 7) Pekka Tiihonen 28.51,2.

Suomi-Ruotsi -maaottelussa 1.-2.9. tehtiin myös hyviä tuloksia. Lasse Virén voitti 10000 metriä ajalla 28.25,19, Seppo Nikkari oli toinen ajalla 28.25,56 ja Aarno Ristimäki kolmas ajalla 28.32,33. Estejuoksussa Tapio Kantanen ajalla 8.24,8 ja Mikko Ala-Leppilampi ennätyksellään 8.25,4 kukistivat Anders Gärderudin, joka jäi kolmanneksi. Syyskuussa 15.-16.9. Helsingissä Suomi otteli maaottelut sekä Itä-Saksaa että Neuvostoliittoa vastaan. Pekka Päivärinta kiri komeaan voittoon 5000 metrillä juoksemalla ennätyksensä 13.28,51. Risto Alakorpi juoksi 13.30,27 ja Aarno Ristimäki teki ennätyksensä 13.39,27. Lasse Virén juoksi myös hyvin ja voitti komealla tutulla 600 metrin kirillä 10000 metrin juoksun ajalla 28.48,07. Samaan aikaan Helsingissä juostiin myös SM-maraton, jonka voitti Reino Paukkonen komealla ajalla 2.14.14,2, joka oli Euroopan tilaston kakkosaika silloin. Vilho Paajanen oli toinen ajalla 2.15.42,8 ja Matti Vuorenmaa kolmas ajalla 2.17.13,6. Prahan Rude Pravo -juoksussa 23.9. Lasse Virén oli kolmas, Tapio Kantanen yhdeksäs ja Risto Ala-Korpi kymmenes. Jyväskylässä 14.10. Seppo Nikkari juoksi 25000 metrin ratajuoksun maailmanennätyksen ajalla 1.14.55,6. Väliaikana hän kellotti myös 15 mailin ME:n 1.12.22,6. Reino Paukkonen voitti Culver Cityn maratonin Kaliforniassa 2.12. ajalla 2.16.31,6.

Naisten juoksuissa 1500 ja 3000 metriä olivat pisimmät ratamatkat. Pirjo Vihonen juoksi 1500 metriä SE-aikaan 4.13,38 Helsingissä 16.9. ja Nina Holmén Ruotsi-ottelussa 1.9. 3000 metriä SE-aikaan 9.00,48.

Suomen 10000 metrin tilastossa oli uskomaton määrä eli 41 juoksijaa, jotka juoksivat alle puolen tunnin ja 12 juoksijaa alle 29 minuutin.

Suomen tilasto 1973: 10000 m

1                    28:17.8h                               Lasse Virén                           27.5.1973

2                    28:18.6h                               Seppo Tuominen                   27.5.1973

3                    28:25.56                               Seppo Nikkari                       1.9.1973

4                    28:28.6h                               Pekka Päivärinta                   10.8.1973

5                    28:30.0h                               Tapio Kantanen                     10.8.1973

6                    28:32.33                               Aarno Ristimäki                     1.9.1973

7                    28:36.4h                               Esko Lipsonen                      20.5.1973

8                    28:39.6h                               Reino Paukkonen                  27.5.1973

9                    28:43.4h                               Risto Ala-Korpi                     20.5.1973

10                  28:51.2h                               Pekka Tiihonen                     10.8.1973

11                  28:52.6h                               Seppo Matela                       28.6.1973

12                  28:53.0h                               Mikko Ala-Leppilampi            20.5.1973

13                  29:01.0h                               Raimo Hämynen                   27.5.1973

14                  29:03.54                               Max Holmnäs                        3.7.1973

15                  29:08.0h                               Kaarlo Maaninka                   28.6.1973

16                  29:09.6h                               Rauno Mattila                       28.6.1973

17                  29:19.0h                               Jouko Santanen                    20.5.1973

17                  29:19.0h                               Martti Kiilholma                     27.5.1973

19                  29:19.2h                               Juhani Väli-Mattila                 20.5.1973

20                  29:19.4h                               Kyösti Takkinen                     25.9.1973

21                  29:22.0h                               Rune Holmén                        20.5.1973

22                  29:24.0h                               Kalevi Tikka                           20.5.1973

23                  29:24.6h                               Matti Liimatainen                   20.5.1973

24                  29:36.8h                               Mauri Mäkilä                          27.5.1973

25                  29:45.4h                               Matti Salonen                        20.5.1973

26                  29:47.4h                               Pentti Rummakko                  20.5.1973

27                  29:47.6h                               Matti Vuorenmaa                   10.8.1973

28                  29:48.0h                               Markku Pulkkinen                  20.5.1973

29                  29:49.6h                               Matti Hämäläinen                  27.5.1973

30                  29:50.0h                               Antero Liukkonen                  20.5.1973

31                  29:50.4h                               Olavi Suomalainen                20.5.1973

32                  29:52.0h                               Lasse Orimus                        27.5.1973

33                  29:52.6h                               Jukka Toivola                         20.5.1973

34                  29:53.0h                               Keijo Uotila                            20.5.1973

35                  29:54.8h                               Tauno Tetri                             25.7.1973

36                  29:56.0h                               Matti Koljonen                       25.9.1973

37                  29:56.6h                               Pekka Salomaa                     27.5.1973

38                  29:57.6h                               Heikki Lehti                            27.5.1973

39                  29:57.8h                               Aarno Niemi                           27.5.1973

40                  29:58.4h                               Kalle Hakkarainen                 20.5.1973

41                  29:58.6h                               Raimo Nerg                           20.5.1973

EM-kisavuosi 1974

Vuodelle 1974 oli jälleen kovia odotuksia yleisurheilun osalta, eikä niissä petyttykään kokonaisuutta ajatellen.

Kausi avattiin maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailuissa Italian Monzassa 16.3. Suomen naisjuoksijat jatkoivat hyviä suorituksiaan. Uusi suomalainen huippujuoksija Nina Holmén juoksi pitkällä matkalla MM-hopeaa ja naisten joukkue (Nina Holmén, Pirjo Vihonen, Sinikka Tyynelä ja Irja Pettinen) joukkuekilpailun pronssia. Pirjo Vihonen sijoittui pitkän matkan viidenneksi. Miesten 12 km:n kilpailussa Pekka Päivärinta oli 15., Tapio Kantanen 18., Seppo Nikkari 33., Raimo Hämynen 76., Olavi Hedman 92. ja Kyösti Takkinen 103. Joukkuekilpailussa Suomen miehet sijoittuivat yhdeksänneksi.

Jo kertaalleen lopettanut Euroopan mestari Juha Väätäinen oli harjoitellut ulkomailla tähtäimessään Rooman EM-kisat. Hän ei kuitenkaan enää päässyt kunnon aikoihin, esim. 5000 metrillä Portugalissa 18.5. vain 14.07,0 Carlos Lopesin jälkeen. Tämä jäikin Väätäisen viimeiseksi vitosen kilpailuksi.  Hän sitten lopetti kilpailu-uransa kesän mittaan. Olympiavoittaja Pekka Vasala oli juossut koko kauden 1972 kortisonin avulla. Leikkauksen piti olla vain arpikudoksen poistoa, mutta arpikudoksen alta paljastui, että jalkaholvia tukeva jänne oli osittain revennyt. Leikkauksen ja siihen liittyvien jälkitulehdusten seurauksena hän ei kyennyt urheilemaan lähes koko vuonna 1973 ja ehti jo kertaalleen lopettaa urheilu-uransa, mutta päätti vielä tähdätä Rooman EM-kisoihin. Hän olikin Suomen ykkösjuoksija 1500 metrillä. Tukholman mailin juoksussa 1.7. Vasala kellotti SE-ajan 3.57,13. Muutoin vuoden 1974 tulokset 1500 metrillä olivat vaisuja.

Pitkien matkojen juoksuissakaan vuosi 1974 ei ollut niin hyvä kuin odotettiin, vaikka toki useita ilonaiheita olikin. Matti Vuorenmaa voitti Japanissa Kioton maratonin 3.2. ajalla 2.15.10.6. Pekka Päivärinta avasi ulkoratakautensa voittamalla Artturin maratonin Turussa 7.4. ennätyksellään 2.16.47. Vilho Paajanen sijoittui Bostonin maratonilla 15.4. viidenneksi ajalla 2.16.15. Myös SM-maraton Hyvinkäällä 13.7. oli hyvätasoinen. Voittoon juoksi Paavo Leiviskä ajalla 2.15.10,2.

SM-maraton:

1) Paavo Leiviskä 2.15.10,2, 2) Reino Paukkonen 2.15.56,0, 3) Pekka Tiihonen 2.16.27,2, 4) Vilho Paajanen 2.16.35,0, 5) Jukka Toivola 2.18.25,0.

Tapio Kantanen juoksi Helsingissä 26.6. 3000 metrin estejuoksussa SE:n 8.19,73. Nina Holmén juoksi lupaavasti 3000 metrin Suomen ennätyksen 15.7. Helsingissä ajalla 8.59,0. Paavo Nurmen kisoissa Turussa 1.8. Pekka Päivärinta ja Lasse Virén kävivät kovan kisan 5000 metrin voitosta. Päivärinta oli ykkönen ajalla 13.30,0 ja Virén toinen ajalla 13.30,6. Kalevan kisoissa 9.8. juostiin jälleen hyvä 10000 metrin kilpailu, jossa Suomen mestariksi juoksi Pekka Päivärinta ajalla 28.26,0. Lasse Virén oli toinen ajalla 28.33,4 ja Seppo Tuominen kolmas ajalla 28.37,0. Seitsemän miestä alitti 29 minuutin rajan. Tapio Kantanen voitti 3000 metrin estejuoksun ajalla 8.29,0, mutta muuten tulostaso oli vaisu.

Pekka Päivärinta ja Lasse Virén kävivät monta kovaa kisaa voitosta, mm. Kalevan kisojen kympillä. Kolmantena Seppo Tuominen. Kuva: Helge Heinonen/ JOKA Journalistinen kuva-arkisto/Finna.

SM 10000 m:

1) Pekka Päivärinta 28.26,0, 2) Lasse Virén 28.33,4, 3) Seppo Tuominen 28.37,0, Max Holmnäs 28.50,6, 5) Paavo Leiviskä 28.53,6, 6) Seppo Matela 28.56,0, 7) Reino Paukkonen 28.58,4.

Lasse Virén voitti 1500 metrin Suomen mestaruuden ennen Jouko Niskasta. Kuva: Helge Heinonen/ JOKA Journalistinen kuva-arkisto/Finna.

Suomi-Ruotsi -maaottelussa 17.-18.8.yritettiin antaa näyttöjä EM-kisoihin. Pekka Vasala juoksi 1500 metriä aikaan 3.39,68, mutta hävisi Ulf Högbergille. Aika riitti kuitenkin EM-kisoihin. Lasse Virén voitti 10000 metriä ajalla 28.30,0. Tapio Kantanen juoksi esteet 8.25,8 häviten kuitenkin Anders Gärderudille selvästi. Nina Holmén juoksi 1500 metriä 4.11,82.

Rooman Euroopan mestaruuskilpailut järjestettiin 1.-8.9.1974. Valinnoissa käytettiin tiukkaa linjaa, jonka mukaan jokaisella kisoihin kelpuutetulla urheilijalla tuli onnistuessaan olla mahdollisuudet pistesijalle eli kahdeksan parhaan joukkoon. Joukkueeseen nimettiin yhteensä 32 urheilijaa, joiden tavoitteena oli 5-7 mitalin ja lisäksi 8-10 pistesijan saavuttaminen.

Joukkueeseen valittiin näiden tiukkojen kriteerien mukaisesti vain seitsemän kestävyysjuoksijaa. Parhaiten menestyi huippuvireeseen päässyt Nina Holmén, joka voitti komeasti naisten 3000 metrin juoksun uudella Suomen ennätyksellä 8.55,10. Hänen kirinsä loppukilpailussa oli todella vaikuttava. Hän oli ensimmäinen mestaruuden juossut suomalaisnainen kestävyysjuoksun ratamatkoilla.  Holmén juoksi myös 1500 metrin alkuerissä ajan 4.14,6, mutta ei selviytynyt jatkoon. 

Nina Holmén nosti suomalaisen naiskestävyysjuoksun uudelle tasolle. Kuva: Helge Heinonen/ JOKA Journalistinen kuva-arkisto/Finna.

Mitaleille juoksi myös jo harjoituskaudella jalkavaivoista kärsinyt ja sen takia liian vähän kovia tehoharjoituksia tehnyt Lasse Virén, joka otti uransa ainoan EM-mitalin 5000 metrin juoksussa sijoittumalla hienosti pronssille kauden parhaallaan 13.24,57. Virén sijoittui 10000 metrin juoksussa seitsemänneksi ajalla 28.29,23. Kotimaan kisoja lähes hallinnut Pekka Päivärinta oli myös mukana loppukilpailuissa sijoittuen 5000 metrillä 13. sijalle ja kympillä vasta 19. sijalle heikoilla ajoilla. 

Lasse Virén juoksi jalkavaivoista huolimatta EM-pronssia 5000 metrillä. Kuva: Helge Heinonen/ JOKA Journalistinen kuva-arkisto/Finna.

Pekka Vasala juoksi 1500 metrin finaaliin ja sijoittui kuudenneksi ajalla 3.41,5. Tapio Kantanen juoksi myös 3000 metrin esteiden finaalissa, mutta kompuroi kahdella esteellä ja jäi 11. sijalle hänelle vaatimattomalla ajalla 8.43,2. Maratonjuoksijoilta odotettiin myös paljon, mutta menestys ei päätä huimannut. Paavo Leiviskä sijoittui sentään yhdeksänneksi ajalla 2.22.45,6 mutta Reino Paukkonen jäi 19. sijalle ajalla 2.31.11,2.

Muutoin suomalaisten menestys kisoissa oli loistava, sillä suomalaiset saavuttivat neljä kultamitalia, yhden hopean ja viisi pronssia eli yhteensä peräti 10 mitalia ja seitsemän pistesijaa. Riitta Salin juoksi peräti maailmanennätyksen 400 metrillä ajallaan 50,14.

EM-kisojen jälkeen Helsingissä järjestetyissä kilpailuissa Lasse Virén oli voittaja 5000 metrin juoksussa ajalla 13.26.0. Sotšissa Neuvostoliiton ja Suomen välisessä maaottelussa 21.9. Virén voitti 10000 metriä kauden parhaallaan 28.22,6. Tapio Kantanen voitti estejuoksun ajalla 8.29,2. Lontoossa käydyssä maaottelussa Iso-Britanniaa vastaan Pekka Päivärinta oli jälleen iskussa juosten 5000 metriä aikaan 13.43,4 ja 10000 metriä kauden parhaaseensa 28.18,37. Ruissalon maratonilla 29.9. Päivärinta juoksi loistavan ajan 2.12.10.6, mutta järjestäjien mittaustöppäyksen vuoksi matka oli liian lyhyt eli 41,5 km. Fukuokan maratonilla Japanissa 8.12. Päivärinta sijoittui hienosti kolmanneksi ja juoksi uuden Suomen ennätyksen 2.13.09,0.

Suomen 10000 metrin tilastossa oli 34 puolen tunnin alittajaa ja 13 alle 29 minuutin ja 5000 metrillä 15 miestä alle 14 minuutin.

Suomen tilasto 1974: 10000 m

1                    28:18.37         Pekka Päivärinta       26.9.1974

2                    28:22.6h         Lasse Virén               21.9.1974

3                    28:27.8h         Seppo Tuominen      12.6.1974

4                    28:41.0h         Risto Ala-Korpi         22.5.1974

5                    28:43.0h         Seppo Nikkari          22.5.1974

5                    28:43.0h         Tapio Kantanen        12.6.1974

7                    28:45.4h         Reino Paukkonen     12.6.1974

8                    28:46.56         Max Holmnäs           1.7.1974

9                    28:48.18         Rune Holmén           26.9.1974

10                  28:53.6h         Paavo Leiviskä         9.8.1974

11                  28:53.8h         Kaarlo Maaninka      27.6.1974

12                  28:56.0h         Seppo Matela           9.8.1974

13                  28:57.6h         Martti Kiilholma        14.7.1974

 

Suomen tilasto 1974: 5000 m

1                    13:24.57         Lasse Virén                           8.9.1974

2                    13:30.0h         Pekka Päivärinta                   1.8.1974

3                    13:42.0h         Risto Ala-Korpi                     15.7.1974

4                    13:46.2h         Rune Holmén                        10.9.1974

5                    13:49.2h         Tapio Kantanen                     22.8.1974

6                    13:50.8h         Mikko Ala-Leppilampi            22.8.1974

7                    13:52.6h         Seppo Tuominen                  1.6.1974

8                    13:53.4h         Heikki Vakkuri                       22.9.1974

9                    13:53.8h         Seppo Nikkari                       4.6.1974

10                  13:54.8h         Martti Kiilholma                     22.8.1974

10                  13:54.8h         Kaarlo Maaninka                   31.8.1974

12                  13:55.6h         Pekka Vasala                       4.6.1974

12                  13:55.6h         Martti Vainio                         10.9.1974

14                  13:57.2h         Raimo Hämynen                   4.6.1974

15                  13:57.4h         Esko Lipsonen                     31.8.1974

                     Valokuvat: Public domain, Wikipedia tai Finna.