Juha Väätäinen – suomalaisen kestävyysjuoksun uuden nousun ensimmäinen mestari

Toivo Juha Väätäinen (s. 12.7.1941 Oulussa) on suomalainen entinen kestävyysjuoksija ja valmentaja. Hän sai vuonna 2013 liikuntaneuvoksen arvonimen. Väätäinen voitti yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1971 Helsingissä kultaa 5000 metrin ja 10000 metrin juoksuissa. Hänen lempinimensä on "Julma-Juha". Sen hän sai peräänantamattomana harjoittelijana askeettisissa oloissa mm. Meksikossa ja Keniassa. Juuri Julman Euroopan mestaruudet ja hänen innoittava esimerkkinsä suomalaisille kestävyysjuoksijoille sai minutkin nuorena treenaamaan pitkän matkan juoksua, joka välivuosista huolimatta jatkuu edelleen. Juha Väätäinen oli huippu-urheilijana värikäs ja välillä ronskikin, todellinen persoonallisuus ja on edelleen.

Uran varhaisvuodet vuoteen 1968 asti

Juha Väätäinen aloitti urheilu-uransa pikajuoksijana. Hän voitti ensimmäisen nuorten Suomen mestaruutensa vuonna 1960 400 metrin aitajuoksussa. Myöhemmin vuosina 1965 – 1967 hänen päämatkansa oli 800 metriä, jolla matkalla voitti Pohjoismaiden ja Suomen mestaruuden vuonna 1965 voittaen mm. tulevan esteiden olympiavoittajan Ruotsin Anders Gärderudin. Vuonna 1966 Väätäinen alkoi juosta enemmän myös 1500 metrin juoksua nousten nopeasti Pohjolan parhaimmistoon, mutta kansainvälinen menestys niin 800 metrillä kuin 1500 metrillä jäi vaatimattomaksi. Tulevia vuosia jo ennakoiden hän juoksi samana vuonna ensimmäisen kymppinsä aikaan 30.54,0 pysähtyenkin välillä. Väätäistä valmensi vuoteen 1968 asti Paavo Meskus, joka kuoli samana vuonna. Sen jälkeen Väätäinen suunnitteli harjoitusohjelmansa varsin itsenäisesti. Hän oli jo tällöin kiinnostunut harjoittelusta korkeassa ilmanalassa ja vietti talvella 1966 – 1967 seitsemän kuukautta Yhdysvaltain Coloradon Alamosassa samalla opiskellen. Tällöin hän jo päätti ryhtyä kestävyysjuoksijaksi, vaikkakin jatkoi vielä mailerina vuoden 1967 kesäkauden. Kesällä 1968 Väätäinen harjoitteli viisi viikkoa Rhodoksella. Palattuaan takaisin Suomeen hän lupasi juosta 3000 metrillä Suomen ennätyksen. Hän juoksikin alle entisen ennätyksen ajalla 8.01,0 parantaen omaa ennätystään 52 sekuntia. Kisan voitti kuitenkin 3000 metrin esteiden silloinen maailmanennätysmies Jouko Kuha uudella Suomen ennätyksellä 7.56,6. Väätäinen oli jo päättänyt lopullisesti keskittyä pitkän matkan juoksuun.

Juha Väätäinen vuonna 1966. Kuva: Public domain.

Kohti kestävyysjuoksun huippua 1969 - 1970

Väätäinen keskittyi vuonna 1969 jälleen korkean paikan leireilyyn, tällä kertaa Italian Cerviniassa. Hän juoksi vuonna 1969 uusiksi ennätyksikseen 10000 m aikaan 28.53,0 ja 5000 metriä aikaan 13.50,0. Väätäisen kympin aika oli ensimmäinen suomalaisen juoksema 29 minuutin alitus, mutta tulosta ei jostakin syystä hyväksytty viralliseksi Suomen ennätykseksi. Väätäinen valittiin Ateenan Euroopan mestaruuskisoihin, mutta hän joutui jäämään kympiltä pois sairauden takia.

Väätäinen muisteli myöhemmin: ”Ateena 16. syyskuuta 1969. Makasin Euroopan mestaruuskisojen Suomen kisajoukkueen majapaikassa sairaana sen sijaan, että olisin juossut menossa olevan EM-kympin finaalissa radalla. Katselin kisaa televisiosta. Voiton vei jo toisen kerran peräkkäin Jürgen Haase ajalla 28.41,6. Kirimies viimeisen päälle. Muilla ei ollut sanan sijaa hänen loppukirinsä kanssa! Ihastelin tuota miestä ja itkeskelin omaa kurjaa tilaani. Samalla minussa tapahtui jotain merkillistä. Sisinpäni, oliko se sieluni vai juuri tuo alitajuntani, kieltäytyi pitämästä tilannetta totena! Miksen minä ole tuolla juhlittavana? Minulla on kaikki, mitä tuolla voittajalla! Mikä minä olen? Vastaus kypsyi sisälläni seuraavien neljän viikon aikana Suomen Piippolassa ankaran itsetutkiskelun kautta. Alitajuntani tuotti jatkuvasti saman tuomion: syyllinen, Euroopan mestari, Jürgen Haasen kukistaja rajussa kiritaistelussa seuraavissa EM-kisoissa 1971 Helsingissä.”

Vuoden 1969 lopulla Väätäinen loukkasi jo ennestään raihnaisen akillesjänteensä Frankfurtissa matkalla Sao Paulon uudenvuodenjuoksuun. Koska hänen aikomuksensa oli joka tapauksessa jatkaa korkean paikan harjoittelua, hän jäi Brasilian Penedoon. Akillesjännevamman ja sen aiheuttaman kivun takia harjoittelu jäi normaalia vähemmälle välillä tammikuu-maaliskuu. Kilometrimäärät jäivät reilusti alle tavoitteen, vaikka maaliskuussa tuli jo 800 km juoksua.

Väätäinen kertoi Juoksija-lehden haastattelussa vuonna 1979: ”Juoksin yhden talven Brasiliassa erittäin kipeänä. Muistan sen tammikuun liiankin hyvin. Olin virkavapaana Etelä-Amerikassa vain 4000 markkaa mukanani ja jalka lähes sökönä. Itkin ja juoksin. Sen tammikuun 450 km oli lähes kävelyä, mutta sanoin itselleni: sinun on kestettävä. Kipuunkin tottuu…”. Matkakirjeessään Yleisurheilu-lehdelle vuonna 1970 Väätäinen tuttuun värikkääseen tapaansa raportoi Brasiliasta, että hän kärsi aika lailla molempien jalkojen akillesjännevaivoista, kuumeesta ja munuaistulehduksesta. Muuten meni hyvin, paitsi että joku sontiainen varasti ruokarahat ja asunnon irtaimiston. Lisäksi hän oli ollut hukkua lähellä virtaavaan tulvivaan jokeen. Myös käärmeet ja myrkylliset hämähäkit kiusasivat. Brasiliasta Väätäinen siirtyi Lissabonin kautta Pariisiin ja huhtikuussa juoksua tuli jo 1100 km.

Julma vuonna 1970. Kuva: Public domain.

Vuoden 1970 kesällä Väätäinen palasi radoille entistä kovemmassa kunnossa. Hän juoksi Suomi-Ranska -maaottelussa Oulun Raatin kentällä kotiyleisön hurratessa 10000 metrillä uuden Suomen ja Pohjoismaiden ennätyksen ja silloisen maailman kärkiajan ajalla 28.19,6. Olin tuolloin seuraamassa maaottelua lehtereillä ja Väätäisen juoksun aikana väliaikoja seuratessa tunnelma oli huikea. Vihdoinkin suomalainen kestävyysjuoksija juoksi 10000 metrillä maailman kärkiajan! Kympin lisäksi Väätäinen juoksi kesällä myös 5000 metriä ennätysaikaansa 13.43,2. Muutoin juoksut jäivät sillä kaudella vähiin. Hänen akillesjänteensä operoitiin kauden jälkeen.

10 000 metriä Suomi-Ranska yleisurheilumaaottelu 27.6.1970:

1) Juha Väätäinen S 28.19,6 (SE), 2) Seppo Tuominen S 28.54,8, 3) Jean Yves le Flohic R 29.14,0, 4) Seppo Nikkari S 29.14,8, 5) Antoine Borownski R 29.37,6, 6) Gilbert Gauthier R 29.38,8.

Kuva: Kalevi Mikkonen.

Euroopan mestaruusvuosi 1971

Talvella 1970 – 1971 Väätäinen harjoitteli jälleen Brasilassa. Hän osallistui myös Sao Paulon uuden vuoden juoksuun sijoittuen kymmenenneksi. Penedossa hän treenasi kovaa, yli 1000 km:n kuukausiannoksia tasapainoillen koko ajan sairauksien ja loukkaantumisten kanssa pystyen kuitenkin viemään läpi tiiviin ohjelmansa. Maaliskuussa hän matkasi Meksikoon harjoittelemaan edelleen korkeassa ilmanalassa. Siellä hän juoksi n. 350 km joka viikko isoimman päiväannoksen ollessa 55 km. Väätäinen harjoitteli yleensä 2-3 kertaa päivässä, silloin kun oli ulkomailla juoksuun keskittyen.

Toukokuussa suuntana oli Kalifornia, jossa hän juoksi uuden 2 mailin Suomen ennätyksen 8.33,0 Modestossa. Palattuaan Eurooppaan hän jatkoi korkean paikan leireilyä Ranskan Pyreneiden Font-Romeu-Odeillo-Viassa. Siellä hän juoksi 25000 metrin ennätyksensä 1.19.42,0. Seuraavana oli vuorossa totuttelu meren pinnan tasoon Kreikassa, josta hän tuli takaisin Suomeen antamaan näyttöjä Euroopan mestaruuskilpailuja varten. Hän juoksi 20.7.1971 uuden 3000 metrin Suomen ennätyksen Helsingissä ajallaan 7.56,4 ja lopullinen näyttö, jota Suomen Urheiluliitto kiihkeästi vaati, tapahtui Oulussa järjestetyissä Kalevan kisoissa 23.7.1971, jolloin hän juoksi uuden 10000 metrin Suomen ja Pohjoismaiden ennätyksen ajallaan 28.12,8. Olin silloinkin paikalla seuraamassa Kalevan kisoja, ja Juha Väätäisen juoksu oli ilman muuta koko kisojen suurin kohokohta.

10 000 m Kalevan kisat 23.7.1971:

1) Juha Väätäinen 28.12,8 (SE), 2) Seppo Tuominen 28.37,2, 3) Seppo Matela 28.40,6, 4) Rauno Mattila 28.43,0, 5) Seppo Nikkari 29.17,6, 6) Matti Vuorenmaa 29.24,6, 7) Olavi Suomalainen 29.30,4, 8) Esko Huttunen 29.47,0, 9) Timo Yli-Kantola 29.48,4, 10) Paavo Leiviskä 29.48,8.

Kuva: Kalevi Mikkonen.

Haastattelin Väätäistä vuonna 2012 Rovaniemellä ja tällöin hän kertoi mm. seuraavaa: ”Olin silloin vuonna 1971 elämäni kunnossa. Takana oli kovaa treeniä mm. Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Oulun Kalevan kisoissa piti antaa EM-näyttö. Vettä valui kuin saavista ja tuuli vinkui etusuoralla vastaan. Seppo Matela veti kolmisen kilometriä. Kolmosen väliaika oli 8.24. Sitten oli vanhan vuoro. Juoksin tasaista 68 sekunnin kierrosvauhtia kierros kerrallaan ja vain voitto mielessä, ei ennätykset! Puoliväli täyttyi ajassa 14.04 ja ilman erityisiä ponnisteluja ja kirejä toinen puolisko 14.08. Lopputulos 28.12,8 oli uusi Suomen ennätys.” Kysyin myös, kuinka kovat ajat hän olisi silloin huippukunnossaan pystynyt juoksemaan. Hän vastasi, että jos olisi keskittynyt mestaruuskisojen sijasta ennätyksiin, hän arveli, että olisi sopivalla vauhdinjaolla ja jänisten avulla varmaan pystynyt 5000 metrillä aikaan 13.10 ja kympillä aikaan 27.20.

Helsingin Euroopan mestaruuskilpailuissa vuonna 1971 Väätäinen osallistui sekä 10000 metrin että 5000 metrin kilpailuihin. Elokuun 10. päivänä käytiin 10000 metrin kilpailu, joka on edelleen loistavimpia kilpailuja tällä matkalla. Viimeisen kierroksen alkaessa kuuden hengen joukko oli vielä kasassa. Väätäinen aloitti hirmuisen kirin n. 350 metriä ennen maalia. Vain Itä-Saksan Jürgen Haase pystyi vastaamaan Väätäisen kiriin, mutta hän ei voinut mitään Väätäisen kovalle vedolle ja niin Julma-Juha nappasi riemukkaasti Euroopan mestaruuden suomalaisten juhliessa niin villisti, että ajanottajien ja kierroslaskijoiden pasmatkin sekosivat hetkeksi. Väätäisen loppuaika oli uusi Suomen ennätys 27.52,78. Viimeisen kierroksen Väätäinen pinkoi varhaisen pikajuoksijan tyyliinsä aikaan 52,8 – 53,8 eri kellottajista riippuen, vaikka varsinainen kirivaihe oli se reilut 300 metriä. Viimeisen 1000 metriä Väätäinen juoksi 2.34 ja viimeisen 1500 metriä 3.48 tuossa juoksussa!

Kympin Euroopan mestari vuonna 1971. Kuvat: Public domain.

Lapin Kansa 11.8.1971.

Urheilulehden nro 33/1971 haastattelussa Väätäinen kertoi, ettei pelännyt ollenkaan kympin kärkiajan juossutta Iso-Britannian David Bedfordia: ”Olen jo kauan tiennyt, että Haase on ehdottomasti vaarallisin vastustaja. Hän on loistava taktikko, jonka muuten tämäkin juoksu osoitti. Päätin ennen juoksua, että Bedford saa olla omissa oloissaan, en lähde hänen kanssaan leikkimään. Odotin Haasea, odotin hänen tekevän jotakin 800 metriä ennen maalia. Kun sitten viimeisellä kierroksella lähdin, se oli Haaselle isku, jonka tiesin vaikuttavan tappavasti. Sain yliotteen, tarkkailijan aseman. Katselin koko ajan kirin aikana jostakin tuolta silmäkulmasta tilannetta, ja ajattelin: olen nopeampi kuin Haase. Muutamia metrejä ennen maalia, ehkä noin viisikymmentä, minulla oli ensimmäistä kertaa uskon puute. En ollut väsynyt, mutta jalat vain eivät enää toimineet nopeammin. Se oli todella inhoittava hetki. Ajattelin siinä, että jos kaveri nyt menee ohi, en pysty enää vastaamaan. Minun on pakko myöntää, että tunne tuona hetkenä (maaliintulon jälkeen) oli yllättävän lattea. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, uutta. Olen käynyt nuo samat hetket niin lukemattomia kertoja läpi mielessäni, että kaikki oli oikeastaan viimeistä piirtoa myöten tuttua. Olin tietysti tyytyväinen ja vapautunut. Kohotin käteni maalissa, juoksin kierroksen radalla, mutta se oli kaikki enemmänkin yleisöä varten. He olivat maksaneet pääsylippunsa nähdäkseen jotakin, itse olin tullut voittamaan, vain voittamaan.”

Neljä päivää myöhemmin oli 5000 metrin finaali, josta suomalaiset odottivat Väätäiseltä jälleen mestaruutta. Eikä hän pettänytkään odotuksia vaan voitti toisen Euroopan mestaruutensa ennen kovina kirimiehinä tunnettuja Ranskan Jean Wadouxia ja Länsi-Saksan Harald Norpothia. Väätäisen voittoaika oli uusi Suomen ennätys 13.32,48. Viimeisen kierroksen Väätäinen tykitti tällä kertaa aikaan 53,0. Mainittakoon, että muuan Lasse Viren sijoittui vitosella seitsemänneksi. Tuon vuoden Track & Field Newsin rankingissa Väätäinen sijoitettiin ykköseksi molemmilla matkoilla. Hänet valittiin myös Euroopan parhaaksi urheilijaksi.

Vitosen Euroopan mestari. Kuvat: Urheilumuseo.

Lapin Kansa 15.8.1971.

Se syy, miksi Väätäinen oli tuolloin huippuvireessä, selittyy hänen taustallaan. Useampana vuotena hän harjoitteli yli 10000 harjoituskilometriä, joihin hän sisällytti myös huikeita tehoharjoituksia. Juoksijan haastattelussa hän kertoi parhaina vuosinaan juosseen 12000 km/vuosi. Joskus kuukausimäärä putosi 500 – 600 kilometriin, mutta se kompensoitui taas toisilla jaksoilla. Väätäinen harjoitteli erittäin paljon myös kilpailukaudella. Kun muut vähensivät, hän lisäsi. Vielä elokuussa 1971, jolloin hän osallistui Helsingin Euroopan mestaruuskilpailuihin, hän juoksi peräti yli 900 km. Jos katsotaan esim.  kahden viikon ajalta ennen Euroopan mestaruuskisoja kolme harjoitusta. Ensin 4 x 1500 m / 4.02 - 3.54 / 5 minuutin palautuksella, sitten 6 x 1000m / 2.36 - 2.28 / 2´ ja viimeistelynä Olympiastadionilla kympin kilpailuvauhti 3000 metrillä 8.12. Kolmosen alle hän juoksi kympin (10 km, 35`) ja päälle 10 x 200 m / 26 - 27 sek. / 200 m ja saman kympin takaisin verryttelynä! Valmentaja Rolf Haikkola kellotti aikoja ja ihmetteli, että meinaako Julma tosiaan tuolla vauhdilla vetää koko 10000 metriä! Julma vastasi, että ei tiedä vedetäänkö, mutta tällä vauhdilla hän sen kykenee juoksemaan! Väliaika kympin juoksussa EM-kisoissa oli 3000 metrin kohdalla muuten 8.14! Helppoa kuin heinänteko! Urheiluväki kutsui Julma-Juhan harjoittelumetodia "väätäiskuuriksi". Hän toi pitkän matkan juoksuun sekä korkean paikan- että nopeusharjoittelun.

München 1972 ja juoksu-uran lopetus

Vuoden 1972 Münchenin olympialaisiin Väätäinen valmistautui korkean paikan leirillä Kenian Nairobissa. Kuuluisassa televisiodokumentissa Väätäinen kuvattiin juoksemassa ilkosillaan savannilla eläinten keskellä. Väätäisen harjoittelu olympialaisia varten vaikeutui hänen alaselän kulumisvamman takia. Olympialaisissa hän päätti osallistua vain 5000 metrin matkalle. Arabiterroristien hyökkäys olympiakylään, jossa he surmasivat israelilaisia urheilijoita ja valmentajia keskeytti kisat päivän ajaksi ja silloin vallitsi epätietoisuus kisojen jatkumisesta. Kisaohjelmaa siirrettiin päivällä eteenpäin, mikä oli Lasse Virenin kannalta edullista, koska hän oli juossut jo kympin voittaen sen maailmanennätysajalla. Väätäisen kannalta siirto ei ollut edullinen. Väätäinen kuitenkin voitti leikitellen alkueränsä ajalla 13.32,8 ja kaikki näytti finaalia ajatellen suomalaisittain kutkuttavan hyvältä. Finaalipäivänä pukuhuoneessa kuitenkin vanha selkävamma uusiutui ja Väätäinen juoksi finaalin tuskasta irvistäen sijoittuen viimeiseksi eli 13. sijalle ajalla 13.53,8. Lasse Viren voitti myös 5000 metriä saaden suomalaiset hurmioon. Väätäisen selkäkipu hellitti ja vain kolme päivää myöhemmin hän juoksi Roomassa uuden 5000 metrin ennätyksensä 13.28,4. Mitä Münchenissä olisi suomalaisittain ajatellen vitosella tapahtunutkaan, jos Väätäinen olisi ollut finaalissa terveenä ja se olisi juostu alkuperäisen ohjelman mukaan...  Seuraavana päivänä järjestetyssä Helsingin 5000 metrin juoksussa Väätäinen sijoittui kolmanneksi ajalla 13.35,4. Samassa juoksussa Lasse Viren juoksi uuden 5000 metrin maailmanennätyksen ajalla 13.16,3 (silloin virallisen laskutavan mukaan 13.16,4). Entinen ennätys oli Australian Ron Clarken juoksema 13.16,6.

Kysyin silloin haastattelussa, mikä meni vikaan Münchenin olympiakisojen 5000 metrin finaalissa vuonna 1972? Alkuerässä Väätäinen meni jatkoon leikittelevän kevyesti, mutta loppukilpailussa hän jäi viimeiseksi.

-Muutama tunti ennen finaalin alkua nitkautin niskani ja selkäni ihan jumiin. Särkylääkettä ei voinut ottaa doping-testin takia, joten finaalissa juoksu oli vaikeaa ja sijoitus sen mukainen, Väätäinen kertoi.

Samana vuonna Väätäinen päätti selkävaivojen takia lopettaa uransa, mutta hän kuitenkin innostui vielä harjoittelemaan vuoden 1974 Euroopan mestaruuskisoja varten. Harjoituskausi ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan ja Väätäinen juoksi 5000 metriä vain aikaan 14.07,0, jolloin hän päätti lopettaa hienon juoksu-uransa.

Urheilu-uransa jälkeen Väätäinen toimi valmentajana ja myös Suomen Urheiluliiton juoksujen päävalmentajana 1986 - 1990. Hänen valmennettaviaan olivat mm. kävelyn Euroopan mestari Reima Salonen ja maailman sekä Euroopan mestari Sari Essayah. Sittemmin hän on kunnostautunut mm. Perussuomalaisten kansanedustajana vuosina 2011 – 2015 ja taidemaalarina.

Juha Väätäinen vuonna 2012. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Urheilusaavutuksia

·     EM-kulta 5000 metrin ja 10000 metrin juoksuissa yleisurheilun Euroopan mestaruuskisoissa Helsingissä vuonna 1971

·       4 Suomen mestaruutta: 800 metriä 1965 ja 1967, 5 000 metriä 1972 ja 10 000 metriä 1971

·       6 Suomen ennätystä:

 3 000 metriä 7.56,4 (1971)

 2 mailia 8.33,0 (1971)

 5 000 metriä 13.32,48 (1971)

10 000 metriä 28.19,6 (1970), 28.12,8 (1971), 27.52,78 (1971)

·         Suomen vuoden urheilija (1971)

·         Nuorten Suomen mestaruus 400 metrin aidoissa 1960

·         Pohjoismaiden mestaruus 800 metrillä 1965

·         Maastojuoksun SM-hopea 5 km:llä 1965

·         Maastojuoksun SM-pronssi 12 km:llä 1966

 

Muita saavutuksia/ other achievements
Korkein rankingsijoitus/ Highest world ranking	5000 m: 1. (1971) 10000 m: 1. (1971)
Ennätykset/ Personal records	200 m: 22.1 (1967) 400 m: 48.9 (1967) 800 m: 1:48.4 (1967) 1500 m: 3:43.7 (1968) Maili: 4:04.6 (1966) 3000 m: 7:53.4 (1972) 2 mailia: 8:33.0 (1971) 5000 m: 13:28.4 (1972) 10000 m: 27:52.78 (1971) ½ maraton: 1.12.10 (1973) 25000 m: 1.19.42,0 (1971) Maraton: 2.53.05 (1982)