Hannu Posti – kesä- ja talviolympialajien menestyjä
© Kalevi Mikkonen 2025
Hannu Kalevi Posti (15.1.1926
Vehkalahti – 13.6.2012 Helsinki) oli suomalainen kestävyysjuoksija,
ampumahiihtäjä ja juoksuvalmentaja. Aika
moni urheilun seuraajista ei enää tunnista nimeä, mutta aikanaan hän oli yksi
Suomen ja aikansa huippujuoksijoita ja myöhemmällä urallaan myös menestynyt
ampumahiihtäjä ja valmentaja. Hannu Posti oli myös harvinainen poikkeus, sillä hän osallistui
sekä kesä- että talviolympialaisiin varsin hyvällä menestyksellä.
Hannu Posti kuului myös
niihin suomalaisurheilijoihin, joiden esikuvana ja innoittajana oli Paavo
Nurmi. Säännöllisen harjoittelun hän kykeni aloittamaan vasta armeijassa sodan
päätyttyä vuonna 1945. Posti muisteli poikavuosiensa parhaana työmaana välirauhanajan
linnoitustöitä Haminan satamassa. Jatkosodan alettua poika arveli, että
armeijan leivissä voisi saada paremmat vaatteet ja ruoat kuin kansanhuollosta.
Niinpä hän väärensi syntymätodistukseen ikänsä vuodella ja pääsi 17-vuotiaana
asepalvelukseen vuonna 1943. Rintamataisteluihin poikaa ei kuitenkaan
päästetty, kun oikea ikä selvisi. Postin ensimmäinen urheilumenestys oli
Puolustusvoimien hiihtomestaruuskisojen toinen sija varusmiessarjassa
Hämeenlinnassa 1946. Kesällä 1946 hän voitti Puolustusvoimien 2000 metrin
maastojuoksumestaruuden ja kipinä urheilu-uralle oli saatu. Kun olympialaiset
myönnettiin Helsingille, se motivoi Postia tähtäämään kisoihin.
Hannu Posti ja Herbert Schade olympiastadionilla vuonna 1951. Kuva: Finna.
Postista odotettiin jo muutaman vuoden ajan kovan luokan vahvistusta Suomen juoksueliittiin. Vuonna 1947 hän juoksi 3000 metriä aikaan 8.39,2, seuraavana vuonna aikaan 8.30,6 ja vuonna 1949 jo lupaavasti 8.27,0. Posti siirtyi koko ajan pidemmille matkoille. 5000 metrillä syntyi aika 14.55,6 vuonna 1948 ja vuonna 1949 14.34,4. Tämän ajan hän juoksi Kalevan kisoissa sijoittuen neljänneksi. Saman vuoden maastojuoksun SM-kisassa Posti juoksi hopealle 6 km:n kilpailussa saavuttaen näin ensimmäisen mitalinsa. Vuoden 1950 maastojuoksun SM-kisassa hän oli jälleen hopealla 5 km:n maastojuoksussa. Suomi-Tšekkoslovakia -maaottelussa hän juoksi 5000 metriä sijoittuen kolmanneksi. Posti valittiin myös Brysselin Euroopan mestaruuskilpailuihin, jossa hän sijoittui 5000 metrillä 23.8. hienosti viidenneksi ajalla 14.40,8. Voittaja oli Emil Zátopek ajalla 14.03,0. Vuoden 1951 maastojuoksun SM-kilpailussa Posti voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 6 km:n matkalla. Kalevan Kisojen 5000 metrillä hän sijoittui kolmanneksi. Maaotteluedustus tuli Suomi-Ranska maaottelun 5000 metrillä, jossa hän sijoittui toiseksi.
Olympiavuonna 1952 Posti voitti keväällä maastojuoksun Suomen mestaruuden ylivoimaisesti 45 sekunnin erolla Olavi Rinteenpäähän sekä 5000 metrin että 10000 metrin Suomen mestaruudet ja oli näin valmis Helsingin olympialaisiin. Hän sijoittui upeasti neljänneksi Helsingin olympialaisten 10 000 metrin juoksussa 20.7. ennätystään 14 sekuntia parantaen aikaan 29.51,4. Kilpailun voitti kaikkiaan kolme kultamitalia kisoista rohmunnut Emil Zátopek ajalla 29.17,0. Kaikkien aikojen tilastossa Posti oli vuonna 1952 tuolla ajallaan maailmantilaston yhdeksäs. Vuonna 1982 Posti muisteli Juoksija-lehden haastattelussa: ”On kulunut niin pitkä aika, että tuon kilpailun aattopäivistä en muista oikeastaan mitään. Luulen, että olin epävarma kunnostani: ei oikein kulje! Kilpailupäivänä tilanne muuttui - silloin tuntui hyvältä. Mutta kokoontumishuoneessa Gordon Pirien ja kumppanien roturaajoja katsellessa ajattelin, että olin kuin työhevonen lämminveristen joukossa. Lähtölaukauksen pamahdettua noilla seikoilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.” Posti ei koskaan ollut ns. tyylijuoksija ja Sulo Kolkka löysi helposti vertailukohdan Zátopekiin. Postissa oli jotakin Suomen Zátopekia ja sen vuoksi häneen oli suhtauduttava vakavasti.
Myös vuonna 1953 Posti
voitti Suomen mestaruudet sekä 5000 metrillä että 10000 metrillä ja oli
maastojuoksun 10 km:n matkalla hopealla. Vuonna 1954 hän voitti maastojuoksun
10 km:n matkan Suomen mestaruuden ja Kalevan kisoissa 10000 metrin mestaruuden.
Erkki Puolakka, Hannu Posti ja Olavi Rinteenpää ottivat kolmoisvoiton vuoden 1953 Suomi-Ruotsi -maaottelun kympillä. Kuva: Public domain.
Akillesjännevaivoista
kärsinyt Posti osallistui Bernin EM-kilpailuissa 25.8.1954 vielä 10 000 metrin
kilpailuun juosten sijalle 14 vaatimattomalla ajalla 30.39,4. Voittaja oli
jälleen Emil Zátopek huippuajalla 28.58,0 jääden vain vajaat neljä sekuntia
omissa nimissään olevasta maailmanennätyksestä.
Vuonna 1955 Posti voitti
vielä 10000 metrin Suomen mestaruuden Kalevan kisoissa, ja vielä vuonna 1957
hän sijoittui maastojuoksun SM-kisoissa hopealle 10 km:n matkalla ja Kalevan
kisoissa pronssille sekä 5000 että 10000 metrin kilpailuissa. Posti sai vuoden
lopulla kutsun Brasilian kuuluisaan São Paulon uudenvuodenjuoksuun. Hän
sijoittui kilpailussa mainiosti kuudenneksi ja kukisti mm. tulevan maailman
huippujuoksijan Neuvostoliiton Vladimir Kutsin. Vuoden 1958 Kalevan kisojen
10000 metrillä hän oli kuudes, mutta akillesjännevammat pakottivat hänet lopettamaan
juoksu-uran vuonna saman vuoden aikana. Posti osallistui kaikkiaan 18:aan
yleisurheilumaaotteluun vuosina 1950–1957.
Hannu Posti. Kuva: Public domain.
Posti kilpaili useasti
aikansa parhaita kestävyysjuoksijoita Emil Zátopekia ja Alain Mimounia vastaan.
Zátopekia hän ei onnistunut koskaan voittamaan, mutta Mimounin hän voitti
kerran. Tämä tapahtui 5. syyskuuta 1953 Suomi–Ranska-maaottelussa. Tuosta
juoksusta on Postin 10 000 metrin ennätysaika 29.49,8. Postin ennätys 3 000
metrillä on 8.14,8 ja 5 000 metrillä 14.11,8.
Tyypilliseen suomalaiseen
tapaan vaatimaton Posti ei kovin hehkuttanut kertoessaan omasta juoksu-urastaan
Juoksijassa: ”Se on minulle jotenkin
vaikea aihe…vastenmielinenkin. Urheilun kehitys on ollut niin valtavaa, että
omat saavutukset tuntuvat hyvin mitättömiltä. Tänään piirikunnallisen tason
juoksijatkin ovat selvästi nopeampia kuin minä. Mutta ehkä olen väärässä - ehkä
tein sittenkin oman aikani taustaa vasten jotakin siihen päivään kuuluvaa?
Sanoisin näin: minusta on turhauttavaa puhua omasta urastani numeroilla, mutta
tunteella voin puhua siitä vaikka kuinka paljon. (Harjoittelin) noin puolet
nykyisestä keskitasosta, kolmasosan nykyhuippujen määristä, Kuitenkin olin
jostakin syystä kovan harjoittelijan maineessa. Juoksin kyllä läpi vuoden,
mutta määrää ja tehoa kesää kohti nousujohteisesti lisäten.”
Kehitys Suomessa on kulkenut
viime vuosina siihen suuntaan, että Hannu Postin silloin juoksemilla ajoilla
olisi hyvin käyttöä nykypäivän SM-kisoissakin!
Suomen kaikkien aikojen tilasto 10000 metrillä vuonna 1954:
Juoksu-uran katkettua
akillesjännevaivoihin innostui Posti parin vuoden jälkeen toisesta lajista eli
ampumahiihdosta. Hiihto oli kuulunut hänen harjoitusohjelmaansa jo
entuudestaan, mutta ampumisen ja hiihdon yhdistäminen vaati enemmän
harjoitusta, vaikka hän olikin rajavartiolaitoksen palveluksessa. Posti kertoi
Juoksijan haastattelussa: ”Olin aina
ollut suhteellisen hyvä hiihtäjä. Nyt minun oli vain opittava ampumaan. Se oli
jännittävä yritys - mahdollisuus tehdä jotakin kokonaan uutta. Aloitin
järjestelmällisen harjoittelun. Patruunoita oli vähän, mutta pyrin ampumaan
joka päivä 20 laukausta siten, että tein viiden laukauksen sarjojen välillä
aina juoksulenkin. Sen lisäksi kylmäharjoittelu oli jokapäiväistä ohjelmaani.
Minulle ampumahiihto oli ennen muuta motivaatiokysymys. Ilman tuota uutta
yritystä ei urani olisi ollut täydellinen.”
Posti kilpaili
ampumahiihtäjänä menestyksellisesti ja saavutti tukun SM-mitaleita,
maailmanmestaruuskilpailuissa 20 kilometrillä pronssia vuonna 1963 sekä
joukkuekilpailussa hopeaa vuosina 1962 ja 1963. Olympialaisissa hän sijoittui
20 kilometrillä parhaana suomalaisena 38-vuotiaana kahdeksanneksi Innsbruckissa
1964.
Aktiiviuran jälkeen Posti
siirtyi Santahaminaan kouluttajaksi ja kestävyys-juoksuvalmentajaksi. Koko
työuransa hän oli Rajavartiolaitoksen (1946-1964) ja Puolustusvoimien
(1964-1973) palveluksessa. Hän oli luomassa Kalevi Römpötin apulaisena
Puolustusvoimien urheilujoukkotoimintaa Santahaminassa. Sieltä alkoi myös
yhteistyö hänen tunnetuimman valmennettavansa Tapio Kantasen kanssa. Muita
tunnettuja juoksijoita hänen valmennettavanaan olivat Risto Ala-Korpi, Seppo
Liuttu, Vesa Laukkanen ja Heikki Vakkuri.
Hannu Postin ennätykset: |
|
|
|
|
5000 m Brüssel 23.8.1950
EM |
|
|
|
|
|
10000 m Helsinki 20.7.1952 Olympian
kisat |
Helsingin kisojen ehdoton
ennakkosuosikki 10000 metrillä oli puolustava mestari Emil Zátopek. Hän oli
maailmanennätyksen haltija, jonka paras aika oli 20 sekuntia parempi kuin
seuraavaksi paras aika, ja hän oli voittanut myös vuoden 1950 Euroopan
mestaruuden. Kilpailussa hän otti johdon kuuden kierroksen jälkeen ja pudotti
vauhtia kiristäen kaikki paitsi viisi muuta juoksijaa nopeasti. 6 km: n
kohdalla vain Alain Mimoun oli edelleen hänen mukanaan, mutta 8 km:n jälkeen
Zátopek pudotti hänetkin kyydistä. Zátopek voitti olympiaennätyksellä 29.17,0
i 15 sekunnin erolla Mimouniin. Suomen Hannu Posti kamppaili pronssimitalista
kolmen muun juoksijan kanssa, mutta Neuvostoliiton Anufrijev oli heistä
nopein. |
10000 m: |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
10000 m Bern 25.8.1954
EM |
|
|
|
|
|
|
20 km:n ampumahiihto 4.2.1964 Innsbruck Olympialaiset |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hannu Postin mitalit ampumahiihdon
MM-kilpailuista:
|
Hopeaa Hämeenlinna
1962 joukkuekilpailu |
Hopeaa Seefeld
1963 joukkuekilpailu |
Pronssia Seefeld
1963 20 km |