Suomalaisten saavutukset maratonjuoksussa

© Kalevi Mikkonen 2024 (Päivitetty 6.2.2025)

Maraton ei kuulunut antiikin olympialaisiin. Legenda maratonista juontaa kuitenkin juurensa antiikin Kreikkaan. Feidippides -nimisen sanansaattajan kerrotaan kulkeneen persialaissotien aikaan vuonna 490 eKr. Marathonin taistelupaikalta Ateenaan kertomaan kreikkalaisten voitosta ja uutisen kerrottuaan hänen sanottiin kuolleen uupumuksesta. Toisen antiikin kertomuksen mukaan juoksijan nimi oli Thersippos. Matkan taistelupaikalta Ateenaan kerrotaan olleen n. 40 km.

Kuuluisa antiikin historioitsija Herodotos (n. 484 -425 eKr.), joka oli miltei Marathonin taistelun aikalainen, puolestaan kertoi Historia-teoksessaan ateenalaisten lähettäneen Feidippideen hakemaan Spartasta apua taisteluun persialaisia vastaan. Herodotoksen mukaan Feidippides oli perillä Spartassa (225 kilometrin päässä) seuraavana päivänä.

Ensimmäinen olympiamaraton juostiin tämän tarinan innoittamana ensimmäisissä nykyaikaisissa Ateenan olympialaisissa 10. huhtikuuta 1896 noin 40 kilometrin matkalla Marathonista Ateenan olympiastadionille. Juoksijoita oli 17. Voittoon juoksi Kreikan Spiridon Luis ajalla 2.58.50. Tämän jälkeen maraton on ollut ohjelmassa kaikissa olympialaisissa. Naisten maraton tuli lajiohjelmaan Los Angelesissa vuonna 1984.

Ateenan olympialaisten julkaisun kansilehti. Kuva: Public domain.

Ateenan vuoden 1896 kisojen olympiastadion (kuvattu vuonna 1993). Kuva: Kalevi Mikkonen.

Mistä tuli maratonin tarkka metrimäärä 42 195? Lontoon olympiakisoissa 1908 juoksun lähettäjäksi haluttiin Walesin prinsessa, ja hän halusi juoksijoiden lähtevän Windsorin linnan pihalta. Matkan pituudeksi saatiin näin 26,2 mailia eli 42 195 metriä. Tämä matka vakiintui maratonin pituudeksi kuitenkin vasta vuonna 1924. Usein tätä ennen ja vielä joskus tämän jälkeenkin maratonmatkana oli 40,2 km.

Brittiläisten vaikutusvalta oli yleisurheilun sääntöasioissa vahva, ja kun IAAF vuonna 1921 Pariisin olympiakisojen lajiohjelmasta päättäessään halusi määritellä maratonin pituuden tarkasti, standardiksi tuli englantilaisten mittaama lukema.

Ensimmäinen suomalaismaratoonari olympialaisissa oli Karl ”Kalle” Nieminen, joka sijoittui  vuonna 1908 Lontoossa kymmenenneksi ajalla 3.09.50,8. Tukholman kisoissa vuonna 1912 Suomen edustaja oli Tatu Kolehmainen, joka oli Suomen maratonkarsinnassa juossut "satumaisen" kovan ajan 2.29.07,6. Matkana oli 40,2 kilometriä. Hän kuitenkin keskeytti olympiamaratonin 32 kilometrin kohdalla helteen uuvuttamana.

Suomalaiset maratoonarit olivat mitaleilla neljissä olympiakisoissa peräkkäin vuosina 1920–1932. Hannes Kolehmainen voitti kultaa Antwerpenissä vuonna 1920 ja Albin Stenroos Pariisissa vuonna 1924. Martti Marttelin juoksi pronssia vuonna 1928 ja Armas Toivonen vuonna 1932. Suomen viidestä maratonin olympiamitalista viimeisimmän toi Veikko Karvonen Melbournesta vuonna 1956, jolloin hän saavutti pronssimitalin. Mitalien lisäksi suomalaisilla on maratonjuoksusta liuta pistesijoja ja muita hyviä sijoituksia.

Hannes Kolehmainen voitti Antwerpenin olympiamaratonin vuonna 1920 ajalla 2.3235,8. Kuva: Public domain.

Helsingin Sanomat 23.8.1920.

Toinen suomalainen maratonin olympiavoittaja Albin Stenroos vuonna 1924. Hänen aikansa oli 2.41.23. Kuva: Public domain.

Helsingin Sanomat 14.7.1924

Martti Marttelin juoksi pronssin Amsterdamissa vuonna 1928. Kuva: Public domain.

Paavo Nurmi halusi kruunata loistavan urheilu-uransa vuoden 1932 Los Angelesin olympiakisojen maratonin kultamitalilla, mutta hän ei päässyt koskaan lähtöviivalle, koska hänet julistettiin juuri ennen kisojen alkua ammattilaiseksi. Ennen kisoja Nurmi voitti Suomen olympiakarsintamaratonin (40,2 km) ylivoimaisesti loistoajalla 2.22.03,8.

Paavo Nurmi SM-maratonilla vuonna 1932. Kuva: Public domain.

Vuoden 1920 olympialaisissa Antwerpenissa maratonin pituus oli 42,75 km. Väsyneenä ja viimeiseen asti taistelleena Hannes Kolehmainen saapui maaliin olympia- ja maailmanennätysajalla 2.32.35,8. Tämä on ainoa kerta, kun maratonjuoksun ME on ollut suomalaisen juoksijan hallussa. Virolainen Lossmann saavutti viimeisillä kilometreillä Kolehmaista ja hävisi lopulta vain 12,8 sekuntia. Maratonilla voi pärjätä vielä veteraani-ikäisenäkin. Pariisissa vuonna 1924 Albin Stenroos oli täyttänyt 35 vuotta ja oli osallistunut kilpailuihin jo vuonna 1907. Kerrankin viileässä säässä juostussa kilpailussa Stenroos juoksi vastustajiltaan karkuun. Toiseksi tullut Italian Bertini hävisi peräti kuusi minuuttia.

Vuoden 1956 Melbournen olympiakisojen maraton juostiin jälleen helteisessä säässä. Ranskan algerialaissyntyinen Alain Mimoun juoksi ensimmäisellä maratonillaan olympiavoittoon. Suomen huippumaratoonari Veikko Karvonen kesti helteen ja sijoittui komeasti kolmanneksi, vaikka pyörtyikin heti maaliviivan jälkeen! Tässä juoksussa moninkertainen olympiavoittaja Emil Zatopek jäi kuudenneksi ja Bernin EM-kisoissa pettynyt (kts. alempaa) Ivan Filin seitsemänneksi.

Maailmanmestaruuskilpailuissa suomalaiset eivät ole saavuttaneet mitalisijoja, ja paras suomalaissijoitus on Tuija Toivosen 8. sija Helsingissä vuonna 1983 ja Sinikka Keskitalon 8. sija Roomassa vuonna 1987 ja paras miesjuoksijan sijoitus Janne Holménin 9. sija Osakassa vuonna 2007. Holménin itsensä mielestä tämä oli parempi saavutus kuin hänen Euroopan mestaruutensa.

Euroopan mestaruuskilpailuista suomalaisjuoksijat ovat voittaneet viisi kultamitalia ja kaksi hopeamitalia. Voittoon ovat juosseet Armas Toivonen (1934), Väinö Muinonen (1938), Mikko Hietanen (1946), Veikko Karvonen (1954) ja Janne Holmén (2002). Hopeamitalille ylsivät Väinö Muinonen (1946) ja Veikko Karvonen (1950).

Armas Toivonen. Kuva: Public domain.

Väinö Muinonen. Kuva: Public domain.

Oslon Euroopan mestaruuskilpailuissa vuonna 1946 tapahtui yksi Suomen urheiluhistorian huikeimpiin kuuluva hetki, kun maratonportista tulivat radalle maratonin voittaja Mikko Hietanen ja toiseksi juossut jo 47-vuotias Väinö Muinonen, jotka juoksivat rataa ulkoradalla myötäpäivään ja samanaikaisesti 10 000 metrin kaksoisvoittoon juosseet Viljo Heino ja Helge Perälä kiersivät rataa vastapäivään!

Mikko Hietanen. Kuva: Public domain.

Bernin Euroopan mestaruuskilpailuissa vuonna 1954 maratonjuoksun lopussa oli dramatiikkaa. Neuvostoliiton Ivan Filin tuli johdossa kohti stadionia, mutta stadionin toimitsijat ohjasivat hänet aluksi vahingossa väärään suuntaan, jonka takia hän menetti etumatkaansa. Hieman perässä tulleen Veikko Karvosen toimitsijat jo osasivat ohjata oikeaan suuntaan ja niinpä Karvonen tavoitti Filinin vähän ennen maalia ja kiri Euroopan mestaruuteen onnettoman Filinin juostessa hopealle.

Suomen 1950-luvun huippumaratoonari olympiamitalisti ja Euroopan mestari Veikko Karvonen (vas.), Neuvostoliiton Grishajev ja Filin Bernin EM-maratonilla vuonna 1954.

Samat miehet palkintopallilla. Kuvat: Public domain.

Yksi suuri suomalaisen juoksijan yllätys tapahtui Münchenin Euroopan mestaruuskilpailuiden maratonilla 11.8.2002. Etukäteen kukaan ei uskonut suomalaisen 24-vuotiaan Janne Holménin mahdollisuuksiin, paitsi Janne itse. Vuodesta 2002 hän keskittyi maratoniin ja juoksi ratakisoja vain harvoin. EM-maratonilla hän tiesi jo seitsemän kilometrin kohdalla, että tästä tulee hyvä päivä. Ahvenanmaalaisen Janne Holménin kultamitali merkitsi suomalaisten kestävyysjuoksijoiden ensimmäistä arvokisamestaruutta lähes 25 vuoteen. Holménin juoksua kuvattiinkin ainutlaatuiseksi uroteoksi. Juoksun loppu sujui todella vauhdikkaasti, "melkein kuin pikamatkalla", kuten kilpailun selostajat totesivat. Hän oli muihin maaliin tulleisiin nähden varsin reippaassa kunnossa. Hän itse määritteli olotilansa "vähän väsyneeksi".

Janne Holmén. Kuva: Wikipedia/jsmeds.

Suomalaiset juoksijat ovat saavuttaneet myös monia arvostettujen kansainvälisten maratonien voittoja. Bostonin maratonilla suomalaisvoittajia ovat Veikko Karvonen (1954), Antti Viskari (1956), Eino Oksanen (1959, 1961 ja 1962), Paavo Kotila (1960) ja Olavi Suomalainen (1972). Ateenan maratonin ja Fukuokan maratonin Veikko Karvonen voitti vuonna 1955 (silloin nimellä Asahi International Marathon). Pekka Päivärinta voitti vuonna 1977 Karl-Marx-Stadtin (nyk. Chemnitz) maratonin. MYös Jouko Kuha voitti Ateenan maratonin vuonna 1973.

Eino Oksanen voitti Bostonin maratonin kolme kertaa ja edusti Suomea kolmissa olympiakisoissa. Paras sijoitus oli Melbournen olympialaisten kymmenes sija. Kuva: Public domain.

Veikko Karvonen (toinen vas.) voitti Ateenan maratonin vuonna 1955. Kuva: Public domain.

Suomen miesten maratonin ennätys on 2.10.46, jonka juoksi Janne Holmén Rotterdamissa 13.4.2008. Naisten Suomen maratonennätys on Camilla Richardssonin nimissä. Hänen 3.12.2023 juoksemansa ennätysaika on 2.24.38.

Suomalaiset ovat muutenkin ahkeria maratonin juoksijoita: jopa yksi prosentti suomalaisista on juossut elämänsä aikana ainakin yhden maratonin. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa tämä luku on noin 0,5 prosenttia. Kaikista maailman ihmisistä ehkä noin 0,2 prosenttia on juossut maratonin. Tämän artikkelin kirjoittaja on juossut kolme täyspitkää maratonia parhaan ajan ollessa 3.20.25.

 

Suomalaisten arvokisamitalit maratonjuoksussa:

Olympialaiset

1920 1. Hannes Kolehmainen 2.32.35,8

1924 1. Albin Stenroos 2.41.22,6

1928 3. Martti Marttelin 2.35.02

1932 3. Armas Toivonen 2.32.12

1956 3. Veikko Karvonen 2.27.47

Euroopan mestaruuskilpailut

1934 1. Armas Toivonen 2.52.29

1938 1. Väinö Muinonen 2.37.28,8

1946 1. Mikko Hietanen 2.24.55, 2. Väinö Muinonen 2.26.08

1950 2. Veikko Karvonen 2.32.45

1954 1. Veikko Karvonen 2.24.51

2002 1. Janne Holmén 2.12.14